Ei vaihdeta.

Ei kiinnostanut talon myyjää kämpän otto vaihdossa, eipä tuo nyt juuri yllättänyt. Edelleen siis lähtöruudussa ollaan, kämppä on pakko myydä ennen kuin mihinkään taloon koskaan pääsee. Maanantaina on taas esittely,  olisihan se hienoa jos edes yksi ihminen tulisi katsomaan. Kaikki vakuuttelevat, että kesä vain on hiljaista aikaa, isompia asuntoja myydään kauan ja nyt on muutenkin hiljaista asuntomarkkinoilla, mutta välillä meinaa usko mennä. Ehkä sitten syssymmällä..

Saako kämpän vaihtaa taloon?

Mies keksi kuningasajatuksen: ehdotetaan talon vaihtoa asuntoon. Meillä on ollut kiikarissa jonkin aikaa talo, joka on suhteellisen huonossa kunnossa. Tontti on kiva, sijainti meille loistava ja talossa on tilaa kaikelle mitä tarvitsemme. Täysi remontti joka puolelta ja joka huoneeseen olisi kuitenkin välttämätön. Talo on ollut pitkään myynnissä, eikä kiinnostuneita ole ollut.

Me olemme käyneet katsomassa taloa nyt kahdesti ja olemme olleet muutamaan remppafirmaan yhteydessä ja kyselleet korjauskustannuksia. Talon hinnasta riippuu, kannattaako hommaan ryhtyä. Taloudellisesti olisi varmasti järkevämpää etsiä tontti ja rakentaa uusi talo, mutta kaipaisimme kuitenkin vanhan talon sielukasta olemusta ja asettunutta pihapiiriä. Itse piirtelin jo pohjapiirrustuksiakin uudelleen. Tapettejakin kävin jo katselemassa tapettitalon sivuilla, kaakeleita en sentään ihan vielä.

Välittäjältä kuulimme, että omistaja harkitsee talon laittamista vuokralle, mikäli ostajaa ei kohta ala löytyä. Mies sitten tästä keksi, että voisi olla kaikille loistava ratkaisu vaihtaa talo asuntoon. Meillä on tilava, asuttavassa kunnossa oleva huoltovapaa asunto, jollaisista tällä alueella maksetaan reiluja 1500 euron kuukausivuokria. Talon omistajalla on ilmeisesti varaa pitää sijoitusasuntoa, meillä on halua korjata ja huoltaa vanhaa taloa. Molemmilla on vaikeuksia päästä eroon omastaan. Emme vielä tiedä, onko myyjällä halua tällaiseen, mutta välittäjämme ovat yhteydessä huomenna toisiinsa ja sitten varmaan tiedämme.

Ostetaan: Talo

Kriteerit talolle alkavat olla tässä vaiheessa jo selvillä. Ne myös lisääntyvät koko ajan, mitä useampaa taloa käymme katsomassa. Talon pitää olla puuta. Se saisi olla mielellään rintamamiestalo ja rakennettu joskus 1950-luvulla. Talon pitää sijaita iäkkäällä omakotialuella, jossa on edes jonkinlaista julkista liikennettä. Olisi kuitenkin ihanteellista, jos talo sijaitsisi pussikadun tai muun vähäliikenteisen kadun varrella, jotta ei tarvitsisi pelätä lasten juoksevan heti pihasta auton alle. Tontti saisi muutenkin olla sen verran iso, että pihalla on tilaa puuhastella eikä kadulle tulisi tarvetta juosta. Autotalli on välttämätön, en halua katsella kaksipyöräisten välineiden osia olohuoneessa.

Alkuun etsimme taloa, joka oli jo remontoitu kivaksi, lautalattiat kaivettu 70-luvun muovimattojen alta esiin ja kellariin rakennettu saunaosasto. Ajatuksena oli, että tarvitsisi vain kantaa tavarat sisään ja alkaa asua. Teimme jo tarjouksenkin eräästä lupaavasta yksilöstä, mutta koska tarjouksen ehtona oli oman asunnon myynti, ehti toinen ostajaehdokas poistamaan ehtonsa ensin ja sai talon itselleen. Me emme ole onnistuneet poistamaan tuota ehtoa vieläkään.

Me aloimme huomaamattamme haalia iltalukemiseksi kirjoja puutaloista, homeettomista taloista, talonrakennuksesta ja salaojituksesta ja pikkuhiljaa ajatus jonkun toisen remontoimasta talosta alkoikin tuntua vähän huonommalta. Jos myyjä ei pysty osoittamaan, millä tavalla talo on remontoitu, ei mitään takuita sen terveydestä ole. Itse remontoimalla ainakin tietää mitä on tehty ja miten. Ja saa juuri sellaisen keittiön ja saunan kun tahtoo. Tällä hetkellä siis haussa on talo, joka yllämainittujen kriteerien lisäksi on joko remontoitu niin että tiedetään miten se on tehty tai ei ole remontoitu juuri ollenkaan.

Myydään: Asunto

Edellisellä kerralla se tapahtui heti. Kutsuttiin välittäjä, saatiin hinta-arvio, otettiin valokuvat, lähdettiin ystävien kanssa lomalle ja kämppä oli myyty haluttuun hintaan. Tehtiin kaupat uudesta asunnosta, maalattiin seiniä, siirrettiin tavarat ja synnytin lapsen. Helppoa.

Nyt olemme viihtyneet tässä kohta kolme vuotta, ajattelimme olevamme kerrostaloihmisiä. Sitten iski oman pihan, autotallin, kiukaan ja lautalattian kaipuu. Ehkä se tapahtui pikkuhiljaa. Multapurnukat parvekkeella ovat vuosi vuodelta lisääntyneet, roskalavoilta ja netistä ostetut vanhat polkupyörät kellarissa purkautuneet hitaasti osiksi, jotka odottavat kasaamista uusiksi pyöriksi. Lapsiinkin on onnistuttu istuttamaan puheet omasta pihasta ja hiekkalaatikosta. Leikkimökeistä eivät onneksi vielä ole kuulleet mitään.

Meille pitkällisen parin viikon harkinnan tuloksena, edellisen asunnon myynnin aikaisen matkaseuran pihamaalla vietetyn vapunpäivän jälkeen päätimme alkaa etsiä pienelle perheelleemme toiveet täyttävää taloa ja laittaa nykyisen asunnon myyntiin. Talo löytyikin nopeasti, kuten välittäjä nykyiselle asunnollekin. Talo myös meni nopeasti, tosin muille. Asunto on edelleen myynnissä, meillä. Esittelyitä on nyt puolessatoista kuussa pidetty neljä, kävijöitä kämpässä on käynyt yksi. Alakerrassa on vastaava asunto myynnissä, remonttia tehty vähän enemmän kun meillä, hinta laskettu hieman meidän pyyntimme alle. Heidän asuntoaan on myyty kohta kolme kuukautta, yhtä laihoin tuloksin. Myynnissä on sekin edelleen.