Anturan korjaus

Tehokas viikonloppu! Kunnia talon eteen tehdystä työstä kuuluu kyllä miehelle, itse huolehdin vaan etteivät lapset putoile kuoppaan ja pidin ne ruuissa. Jälkimmäisen kyllä hoidin valitettavan huonosti, kun molempina päivinä käytiin kerran ABC:llä syömässä ja tänään Lions Clubin perhetapahtumassa söimme soppatykistä hernekeittoa. Huoltoasemaruokien lisäksi ruokalistalla oli lähinnä grillimakkaraa ja -maissia sekä pillimehuja ja mehujäätä. Olimme vähän niinkuin retkellä koko viikonlopun, mutta ihan mukavaa se oli!

Perjantaina antura kaivettiin etupihalta esiin, jotta siinä olevat aukot päästäisiin korjaamaan. Salaojien väärinasennuksen kaikki karmeudet pääsivät samalla päivänvaloon. Salaojanhan kuuluu kulkea anturan alareunan ALAPUOLELLA. Meillä nämä ammattilaisten asentamat salaojat kulkevat nyt kivasti anturan yläreunaan leväten, eikä patolevyäkään ole jaksettu laittaa väliin. Patolevy loppui siihen, missä antura alkaa, joten kaikki etupihalta taloa kohti valunut vesi on kulkeutunut patolevyä pitkin anturan päälle. Jes.

Mies korjasi anturassa vesijohtojen yläpuolella olleen ison reiän, tasoitti vanhan hiilikuilun korjauksen sekä veti patolevyä nyt anturan päällekin. Huomenna kaivinkone täyttää kuopan. Salaojaputki jää nyt väärin asennettuna sinne edelleen, mutta sisäpuolisten salaojien, reikien korjauksen ja patolevyn pitäisi pitää kellari nyt vedettömänä. Korjataan salaojat sitten kun ollaan päästy muuttamaan ja toivottavasti saaneet vaatimamme hinnanalennuksen kauppahinnasta.

Reklamaatiokin eteni tänään, kun lakimiehemme oli lähettänyt myyjien lakimiehelle heidän pyytämänsä lisätiedot sekä uudet vaatimuksemme. Virheen räikeydestä on hyvät valokuvadokumentit ja useita asiantuntijalausuntoja, toivottavasti ei tarvitse lähteä käräjille.

Siivoiltiin vielä vanhat putket kärryyn odottelemaan seuraavaa Sortti-asemakäyntiäni ja sainpahan 150 litraa multaakin ripoteltua perennoille sekä kasteltua kompostin, jossa ei meinaa lämpötila nousta. Alkuviikosta vallinnut pysähtyneisyysen olotila saatiin siis tehokkaasti deletoitua ja hyvä niin.

Ikuisuusprojekti

Nyt kyllästyttää koko remontti. Valmista tai edes lähelle sitä ei ole edelleenkään missään. Itsestä tuntuu, että koko projekti leviää käsiin ja kun toisessa kohdassa edistetään, hajoaa toinen paikka entisestään. Keskittymistä on syönyt paitsi omat tulevat työkuviot (näkymä tällä saralla onneksi valoisa!), myös ennenkaikkea perhenjäsenelleni tapahtunut vakava onnettomuus ja sen tuoma huoli.

Tänään kuitenkin talolla kaivellaan. Etupihalta kaivetaan hiilikuilun kohdasta sen verran, että päästään korjaamaan anturan reiät sekä asentamaan patolevy niihin kohtiin, missä sitä ei ollut ollenkaan. Takapihan puolella kaivetaan sisäpuolisten salaojien poistoputki paikoilleen. Sitten päästään toivottavasti laittamaan kellarin lattian eristeitä paikoilleen ja valamaan laattaa. Jos tönö pian vaikka alkaisi taas näyttää ihmisasumukselta.

Kuvien lisääminen on tällä hetkellä mahdotonta, koska puhelimeni on tällä hetkellä yhteistyöhaluton. Toivottavasti asia korjaantuu pian.

Nyt puhelin onnistui synkronoinnissa. Ylimääräinen salaojien tarkistuskaivo löytyi keskeltä seinää, missä ei todellakaan ole piirustuksissa tässä kohdassa mitään.

Salaojaputki kiersi talon alta kulkevat vanhat ja uudet putket näin taidokkaasti mutkalla. En ole asiantuntija, mutta voisin kuvitella että putkessa oleva vesi ei varmaankaan ole mennyt tuossa kohdassa ihan sinne minne pitäisi. Lisäksi patolevyyn on vain leikattu noiden putkien kohtaan reikä. Kaiken kruunaa se, että salaojaputki kulkee koko matkalla anturan yläreunan päällä anturaan nojaten. Maanrakennusurakoitsija sanoi, että salaojien asennus on ollut täsysin luokatonta.

Lahoa, hometta ja uusi läpi

Asbestit saatiin viimein pihalle, vessan lattiamaton alta löytyi vielä kerros kaakeleita. Ne purettiin maton kanssa samana asbestipurkuna, emme jaksaneet enää kiikuttaa mitään tavaraa labraan analysoitavaksi. Kaakelien alta löytyi sitten valettu laatta, joka oli yhdestä kulmasta kostea.

Se vesi, mikä itse viikko sitten lattialle valutettiin, oli mennyt patterin läpivienneistä alas, eli tämä kosteus oli ihan eri paikassa. Mies piikkasi laatan auki ja alta löytyi irrallisia lautoja sekä kompostijätteeksi muuttunutta haisevaa purua.

Aika tuuri kävi, että sittenkin piti vessaa avata, olis jääneet nämä tuhot huomaamatta ilman asbestiputkia. Nyt on lahot ja homeiset puut ja purut poistettu, kuten myös vanhat viemärit ja vesijohdot. Talolla on nyt siis hetken aikaa itämainen vessa. Odotellaan vielä, että löydetään asiantuntija katsomaan kuinka pitkältä puuta pitää vielä vaihtaa ja sitten saakin vessaa alkaa jo rakentaa takaisin. Myös keittiön tuulikaapin seinästä löytyneet epäilyttävät pisteet haluan näyttää jollekin asioista tietävälle, ennen kuin alamme laittamaan pinkopahveja seinille. Nuo laudat pitää varmasti poistaa, mutta riittääkö että poistaa vain nämä vai pitääkö vaihtaa eristeitä tai lautoja syvemmältäkin. Jää nähtäväksi.

Keittiön seinäpapereita purkaessa tuli vastaan umpeen laitettu ovi, joka on johtanut keittiöstä olohuoneeseen. Tiesimme etukäteen, että sieltä löytyy sellainen ja päätimme pitää sen kiinni. Ajattelimme, että näin olohuoneeseen saataisiin jätettyä kokonainen seinä, joka helpottaisi tilan sisustamista. Nyt kuitenkin melkein hetken mielijohteesta päätimmekin avata tuon oven ja kyllä kannatti! Keittiöön tulee paljon enemmän valoa, huonejärjestyksen vaihtaminen muuttui mahdolliseksi ja onhan se kiva kun lapset voivat taas juosta kämpän ympäri ja ärsyttää ruuanlaittajaa.

Riitäisi jo asbestit

Asbestimiehet kävivät lauantaina viimeistelemässä purkuhommansa (kun se vessa oli unohtunut kokonaan purkaa) ja siinä sitten viime töikseen pyysivät vilkaisemaan yhtä juttua. Vessan lattialla on ollut viimeiset 40 vuotta ehkä maailman rumin parkettia esittävä muovimatto ja purkajat epäilivät sen kiinnitysliiman ja ehkä itse matonkin sisältävän asbestia. Ei nyt ihan heti olisi tullut itsellä mieleen, eivätkä asbestimiehetkään asiasta varmoja olleet. Sovittiin, että koska suojaukset ja imurit oli jo viety pois, tutkituttaisimme maton ja liiman ja mikäli sieltä ei haitta-aineita löytyisi, saisimme itse repäistyä tuon neliömetrin kokoisen matonpalan irti.

Sunnuntaina löydettiin sitten tuo samainen muovimatto veden vallasta. Lavuaari oli purkutöiden ajan irti ja vedet siis katki. Laitoimme lauantaina purkajien lähdettyä altaan paikoilleen ja vedet päälle, jotta vessaa voidaan käyttää ja käsiä pestä. Tarkistimme liitokset moneen kertaan ja ne pitivät. Kuitenkin jostain syystä pöntön takana ollut liitos oli löystynyt, vaikka pönttöä ei oltu irrotettu eikä liikutettu. Sieltä oli sitten tiputellut vettä lattialle lauantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Vettä oli niin paljon, että patterin läpiviennin kautta sitä oli valunut kellarin kattoon ja siitä maahan. Lattiaahan kellarissa ei edelleenkään ole, joten vahinkoja ei siellä ole aiheutunut, mutta muovimaton päällisen ja kellarin katon välinen matka on nyt arvoitus. Emme tiedä, onko vessan lattia suoraan betonilla, vai onko välissä puurakenteita ja puruja. Ja kuinka suurelle alueelle vesi on ehtinyt levitä. Kiusaus muovimaton irrottamiseen oli kova, mutta mietimme että koska talo on nyt imuroitu kaikesta asbestipölystä, olisi harmi alkaa pöllyyttelemään sitä lisää, jolloin imurointi olisi ollut ihan turhaa. Ja koska vesi tulee kellarin katossa ulos samasta kohdasta kun se ylhäällä sukeltaa maton alle, ei alue toivottavasti ole kovin laaja.

Maanantaiaamuna kiikutin sitten ensi töikseni näytteen matosta ja liimasta Pakilaan laboratorioon, illalla saatiin jo vastaus: Sisältää asbestia.

ARGGH.

Hyvästi vanha sähköpääkeskus!

Sähköt lähtivät vanhoista johdoista alkuviikosta ja tänään oli sitten aika vanhojen johtojen ja sähköpääkeskuksen lähteä talosta. Tai lähinnä keittiöstä nyt alkuun. Vaikka moneen kertaan kokeilin, ettei johdoissa kulje virtaa, jännitti niiden repiminen silti. Edelleen olen onneksi elossa, toivottavasti vielä huomisiltanakin.

Koska minusta on kuoriutunut jo aika oivallinen peräkärryn peruuttelija ja roskakuski, kävin myös heittämässä purkujätettä jälleen Sortti-asemalle. Konalan henkilökunta ansaitsee kehut ystävällisestä palvelusta ja asiakasystävällisestä hinnoittelusta! Kahdesti olemme käyneet Ämmässuolla (38 € ja 48 € ja henkilökunnan kiukuttelut päälle) ja ainakin viidesti Konalassa (á 18 €, ystävälliset hymyt sekä iloiset kannustukset peruuttajalle), eikä tarvitse kyllä Ämmässuolle mennä enää ikinä. Tosin Konalaan mennessä säästää myös ajomatkassa ja -ajassa, vaikka mies jostain syystä onkin vakaasti eri mieltä.

Ai niin, asbestipurkufirmassa ei ollut sitten tieto kulkenut ihan toivotulla tavalla ja vessa möllötti talolla edelleen samansisältöisenä kuin aiemminkin. Mitä lienevät siellä eilen vielä purkaneet, eivät ainakaan sitä mitä piti. Uutta purkuyritystä luvattiin sitten lauantaille, toivottavasti onnistuu.

Rakennuslupa kourassa!

Rakennuslupalappu saapui postissa perjantaina. Nyt siis periaatteessa saa rakentaa. Kuitenkin vielä pitää saada vastaavilta mestareilta ja suunnittelijoilta nimet paperiin, rakennesuunnittelijalta aukotusten laskelmat sekä lakimieheltä tietoa reklamaation etenemisestä. Sitten voidaan viimein alkaa kaivaa etupihaa anturan aukon korjaamista varten, takapihaa sisäpuolisten salaojien vedenpoistoa varten, ehkä kaivaa vielä koko talon ympäri jotta saadaan uudet salaojat paikoilleen. Näiden jälkeen voidaan sitten laittaa paikoilleen alapohjan eristeet ja raudoitusverkot, tilata lattialämmitysmiehet hommiin ja viimein valaa laatta. Sitten odotellaan sen kuivumista pari kuukautta, jonka jälkeen päästään käsiksi pintoihin. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että remontointi voi olla näin hidasta!

Toki tällä välin voidaan edistää keskikerroksen valmistumista. Tänään asbestimiehet ovat taas työmaalla ja asbestipurku saadaan toivottavasti päätökseen. Eilen talolla olivat sähkömiehet töissä ja nyt sähkö kulkee uuden sähköpääkeskuksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että talossa on sähköä tällä hetkellä ainoastaan kellarissa. Työvaloa pitää siis kuljettaa jatkojohdolla, mutta ainakin keittiön ja keskikerroksen vessan saa nyt purettua ilman sähköiskun vaaraa. Sen vessan, jonka oli tarkoitus jäädä niille sijoilleen ja johon ei ollut tarkoitus nyt koskea. Nyt siellä kuitenkin näyttää jotakuinkin tältä:

Kotelossa kulkee viemärin mineriittinen tuuletusputki ja koska se kulkee yläkertaan tulevan vessan läpi ja kattokin on sen läpiviennin vierestä vuotanut, on se helpompi poistaa kokonaan ja vaihtaa. Samalla koteloa saadaan pienemmäksi ja molempiin vessoihin vähän lisää tilaa. Putken poisto kuitenkin tarkoitti sitä, että keskikerroksenkin vessa piti avata. Ja kun nurkka avattiin, huomattiin että panelointi olikin lastulevyä, joten päätettiin hajottaa kaikki pinnat, tarkistaa kunto ja laittaa uudet pinnat koko vessaan. Myös nuo kuvassa näkyvät valkoiset laatat kiinnityslaasteineen ovat asbestia, nekin lähtevät sieltä siis tänään. Toivottavasti pönttö ja allas säilyisivät ehjinä, ihan kaikkea emme haluaisi ostaa juuri nyt.

Viikonloppu meni tukevasti pihatöissä, syreeniaitojen leikkausjätteen silppuaminen on näköjään suhteellisen suuritöinen homma. Pihaa myös siistittiin ja haravoitiin, istutuksia hoidettiin ja rakennettiin pikagrilli. Makkarat siinä lämmitti, mutta paljon muuhun tämä ei varmaankaan pysty. Tulipahan jotain käyttöä noille tiilille, ainakin hetkeksi!