Perunakellarin, eli tulevan lämmönjakohuoneen maalaus osoittautuikin sitten astetta hankalammaksi. Kun ei sitten tarpeeksi hyvin tarkistettu, mitä maalia siellä on seinille sudittu. Viime viikonloppuna pesin seinät maalipesulla ja pinnasta tuli matta kuten luvattiin. Tämän viikonlopun ja seuraavan viikonkin tavoittena oli, että kalkkimaalia olisi sudittu useita kerroksia monena päivänä ja sitten vielä maalattu lattia normilla lattiamaalilla, jollaista siellä näyttää nytkin olevan jo. Perunakellarin lattiahan jää noille sijoilleen, vaikka muu kellari on tarkoitus kaivaa alemmas. Maalämpöpunppu on kuitenkin saatava sijoilleen ennen kun kellari voidaan purkaa ja siksi tuo pieni huone saa jäädä.
Projekti jatkui tänään miehen toimesta kalkkimaalin sutimisella, itse huhkin lasten kanssa pihamaalla tukevasti maahan betonilla kiinnitetyn pyykkitelineen ylöskaivuuhommissa. Mies oli sutinut maalia seiniin hetken aikaa, kun huomasi että vanha maali alkaa irrota. Ei siis kannattanut enempää sutia, jätettiin maalit kuivumaan ja haettiin raapimisvälineitä sen irrottamista varten. Mies palasi raksalle, minä jäin lasten kanssa kotosalle. Raksalta palasi kotiin harmaantunut ja erittäin pölyinen mies, minun ei kuulemma nyt kannata ihan hetkeen mennä talolle tai ainakaan kellariin. Teollisuusimuri on jo luvattu meille lainaan muoviset remppaovet nousivat ostoslistalla akuuttien hankittavien joukkoon.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti