Ihan pihalla

Eilen ja tänään sisätiloihin ei voinut mennä, koska siellä oli käynnissä asbestipurku ja siihen liittyvä pintojen imurointi. Kahden päivän työpanos suuntautui siis pihahommiin ja ei voi muuta sanoa kun että todellakin nautin! Haravointi on aina ollut mielestäni ykköspuuhien joukossa (kunhan haravoitavaa aluetta ei ole hehtaareita) ja siistiä tuli! Lisäksi tuli leikattua syyshortensiat ja marjapuskat, pienittyä omenapuista leikatut oksat ja risut ja aloiteltua vähän pensasaitojenkin leikkausta.

Tänään osa puutarhajätteistä pääsi aloittamaan kompostoitumisen, kun Ukki kävi laittamassa talon mukana tulleen kompostilaatikon kuntoon. Yllätyin, miten hyväkuntoiselta boksi vaikutti, saa nähdä miten lämmöt lähtevät nousuun. Ajatuksena olisi hankkia lämpökompostori talousjätettä varten, mutta ehkä tälläkin antiikkipelillä alkuun voisi päästä.

Seinäpaperiaarteita

Viime viikon perjantaina menimme miehen kanssa pölyvaarasta huolimatta raksalle. Teippasin torstaina keittiön oven kiinni, muualla sitä asbestia ei ainakaan suurissa määrin pitäisi olla. Maskin kun muistaa pitää naamalla, niin tuskinpa se keuhkosyövän riski kovin suureksi kasvaa. Ukki sanoikin, ettei hän varmaan ehtinyt altistua asbesti- tai lyijypölyille, kun oli koko ajan ulkona raittiissa ilmassa tupakilla. Googlenkin mukaan jäämme luultavasti vielä hetkeksi henkiin.

Perjantaiaamun urakkana oli ruokailuhuoneen tapettien poisto. Ajatuksena olisi jättää vanhat kovalevyt paikoilleen niiltä seiniltä, missä ne vaikuttavat hyväkuntoisilta. Ruokailuhuoneessa mitään huonoa pintaa ei tullut esiin, ulkoseinillä on kovalevyt ja ne saavat jäädä. Väliseinien pinkopahvit lähtivät tapettien mukana irti, esiin paljastui siistiä ja kuivaa lautaa. Ulkoseinien kovalevyt olivat kauttaaltaan myös kuivia, eikä vanhojakaan kosteusjälkiä löytynyt.

Tapettisedimentit ruokailuhuoneen seinässä.

Eilen kävin sitten yläkerran kimppuun, aloitin purkamalla vanhasta komerosta pinkopahvit, listat ja mitä nyt vaaterekistä oli jäljellä. Komero muuttuu piakkoin yläkerran vessaksi. Siellä ei sitten ollutkaan ihan niin siistiä. Tiedossa oli, että tilassa on kosteusvahinkoja, ei tarvita kovin kummoista ammattimiestä toteamaan asiaa minkä näkee otsallakin.

Kuvan kotelossa kulkee alakerran vessan viemärin korvausilma ja tämän läpiviennin vierestä on päässyt yläpohjaan kosteutta. Nyt pinnat tuntuivat käteen kuivilta, mutta osin selvästi pehmenneiltä. En alkanut purkamaan koteloa, sillä se vaikutti samanlaiselta kuin keittiön vastaava, jonka sisällä meni asbestihormi. Jätetään tuo ammattilaisten purettavaksi. Sitten selviää, miten pitkälle kosteusvahinko ulottuu ja mistä saakka pitää korjata.

Lastenhuone oli seuraavana repimislistalla ja siellä aikaa kuluikin loppupäivän verran. Ei niinkään itse työhön, mutta arkeologisten löydösten ihasteluun ja ikuistamiseen!

Kolmen neutraalin tapettikerroksen alta tervehti Aku Ankka iloisesti, vuosikymmenten takaa. Hidastin tahtia, jotta saisin ainakin muutaman Akun kokonaisena irti. Liikutuin oikeasti lähes kyyneliin, kun mietin kuinka hieno tapetin on täytynyt 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa olla ja kuinka onnelliseksi se on varmaan neljä talossa asunutta pikkulasta silloin tehnyt!

Yhdeltä seinältä löytyi Akujen päältä tällainen:

Olisikohan Aku-tapetti ollut perheen pojille laitettu ja sitten myöhemmin tytöt saaneet omansa? Harmillisesti tämän kauniin harmaan tapetin päällä ollut kerros oli todella tiukalla liisterillä kiinni ja kuvassa näkyvä osa on suurin yhteinäinen alue, jonka sain kokonaisena irti.

Olen kerännyt jokaisesta löytyneestä tapetista ainakin pienen palan talteen. Ajatuksena olisi kehystää niistä hienoimmat kokonaisuudeksi, jonka laittaisin johonkin sopivaan kohtaan esille muistuttamaan Punaisen Talon entisestä elämästä.

Purkutyöt jatkuvat, osittain ammattilaisten toimesta

Eilen jatkoin keittiön purkamista Herra Eläkeläisen avustuksella. Vanhojen kiinteiden ruokakaappien sisukset saatiin poistettua, samoin lähes koko tuulikaappi.

Sähköjohdot hieman hidastivat, keittiössä nimittäin sijaitsee vanha sähköpääkeskus ja sieltä lähtee johtoja joka paikkaan. Eli vaikka keittiön sähköt ovat kiinni, pitää silti vähän katsella ja tutkia ennen sörkkimisiä.

Tuulikaappista löytyi vähän kosteusvauriota, ei vaikuta pahalta, mutta muutama lauta menee kyllä vaihtoon. Tiesimme että tuulikaapissa menee myös ilmastointihormi, joka suurella todennäköisyydellä on asbestia. Ajatuksena oli purkaa se varovasti esille ja sitten tilata asbestinpurku hakemaan kaikki asbestit kerralla pois. Saatiin hormia ympäröiviä lautoja irti (olivat tosiaan tiukassa, liimatut ja naulatut!) ja siellähän se syöpäputki pötkötteli.

Päätettiin jättää purkuhommat tällä erää tähän ja tilata ammattilaiset paikalle, jottei turhaan altisteta itseämme asbestille. Väkersin kuitenkin pikaisesti vielä työkaluille paikan, kyllästyin etsimään kaluja ympäri taloa.

Tänään sitten oli treffit asbestimiesten kanssa. Aamulla kuitenkin ajattelin edistää vähän ruokailuhuoneen purkamista ja olihan tuota siivottavaakin taas tullut. Keräsin keittiöstä irrotetut ovet ja kaapit yhteen paikkaan ja koska kellarin lattian alle tulevat eristelevyt odottelivat ruokailuhuoneessa rakennuslupaa, siirtelin ne olkkarin puolelle jotta pääsin käsiksi ruokailuhuoneen seiniin.

Asbestimiesten saavuttua sitten tulikin pienoinen järkytys. Esiin tulleissa putkissa on toki asbestia ja ne ovat hyvin ehjinä edelleen eivätkä ole aiheuttaneet kellekään vaaraa. Kuitenkin myös hellan taakse kiinnitettyjen kaakeleiden rappauksessa, jota olen iloisesti pari päivää hengitellyt, on suurella todennäköisyydellä asbestia! Suojamaskiakin olen käyttänyt vaihtelevasti, vain pahiten pölisevien purujen kanssa on se ollut naamalla, noita kaakeleita irrottelin vaan puukolla, ilman maskia ja satavarmasti sitä pölyä lenteli ihan joka paikkaan. Lisäksi tiskipöydän takana olevasta tervapaperistakaan ei ole varmuutta, siinä saattaa olla lyijyä. Tämä tosin onneksi kuulemma epätodennäköistä.

Nyt on sitten raksa hetken jäissä, odotellaan asbestipurkufirman tarjousta ja koska haitallisia aineita voi olla lähestulkoon joka seinän takana. on luultavaa että purkutyöt hoidatetaan loppuun ammattilaisilla. Tekee ison loven budjettiin, mutta se on huomattavasti helpompi korjata kun keuhkosyöpä nelikymppisenä. Lyhyt altistus tuskin aiheuttaa mitään kenellekään, mutta näillä asioilla ei mun mielestäni leikitä. Ja koska olen hieman taipuvainen hysteeriaan, pyörii pesukoneessa nyt jo toinen satsi lakanoita (jos paidastani on kulkeutunut pölyä tänne kotiinkin) ja sohvatyynyt on tomutettu parvekkeella (jos pölyä on kulkeutunut tukassani kotiin). Ja koska meidän imuri täällä kotona on aivan syvältä ja vain levittelee pölyt ympäriinsä ja siitä on pölypussitkin lopussa, painelen seuraavaksi imurikauppaan. Sainpahan ainakin ohuen tekosyyn uuden imurin hankkimiseen.

Salaojareklamaatioita ja keittiön purkua

Tänään saimme viimein vastauksen salaojista lähettämäämme reklamaatioon. Vastauksessaan myyjän lakimies keskittyi täysin toisarvoisiin seikkoihin, kuten kiinteistön pyyntihintaan tai siihen, että olemme porauttaneet talon etupihalle maalämpökaivon. Vastauksessa annettiin ymmärtää, että koska olemme saaneet kiinteistön "tontin hinnalla" (mikä ei suinkaan pidä paikkaansa) ja koska myyjä on oikeastaan hyvää hyvyyttään luovuttanut kiinteistön meille lähes ilmaiseksi (käsittääksemme maksoimme kyllä ihan markkinahinnan...) niin me olemme aika röyhkeitä vaatiessamme vielä lisää rahaa myyjiltä. Lisäksi todettiin, että salaojien mittaustuloksista, asetuksista ja määräyksistä huolimatta väärin asennetut salaojat eivät silti ole väärin asennettuja, sillä asennuksen on suorittanut arvostettu urakoitsija ja vielä kaiken lisäksi ne on myyjän papereiden mukaan tarkastanutkin arvostettu tarkastaja. Eli vaikka tarkistuskaivot eivät ole siellä päinkään, mihin ne on salaojasuunnitelmissa piirretty ja koko putket ovat ties missä, ei meillä silti ole syytä epäillä niiden toimivuutta.

Katsotaan siis mihin tilanne johtaa. Joudumme nyt näköjään palkkaamaan itsekin painostuksen alla lakimiehen. Harmittaa koko salaojasotku!

Tänään kuitenkin Ukin kanssa paiskittiin keittiössä hommia ja saimme siellä asioita hyvin eteenpäin.

Toissaviikon kuva, tässä purettu jo lattia ja koneet irrotettu.

Tänään irrotimme ensin yläkaapit, jotka olivatkin lähinnä vain alkuperäisten kaappien päälle kiinnitetyt ovet.

Alkuperäiset kaapit runkoineen saatiin kokonaisina, tässä lähtee tuulikaappia jo.

Meitsi irrottaa pahvia...

...jonka takapuolelta löytyi tällainen. Lienee 70-luvulta.

Instrumentit odottelemassa huomista.

Huomisellekin jäi vielä tekemistä, tuulikaappi lähtee seuraavana. Vesijohdot pitäisi suljetuttaa, jotta tiskipöydän viitsisi irrottaa loppuun ja viimeisessä kuvassa vasemmalla näkyvää reunimmaista lautaa haluaisin näyttää jollekin joka noista jotain tietää. Ei uskallettu poistaa sitä kun tuntui niin jykevältä.

Papereita taas odotellessa

Sorakasa hupenee!

Viime viikonloppuna saatiin sisäpuoliset salaojat paikoilleen, kiitos loistavien apureiden, Ukin ja Mopomiehen! Alkuviikosta sitten vielä Herra Eläkeläisen ripeällä kantoavulla sain siirrettyä ison osan soraa sinne mihin se kuuluukin, kiitos siis sinnekin!

Nyt on sitten kellarissa viemärit ja salaojat paikoillaan, jos paperityöt olisivat valmiina, voitaisiin alkaa kantaa eristeitä viimein sisään. Vaan eivät ole. Rakennesuunnittelijoilta odotellaan nyt jo toista kuukautta laskelmia kantavien seinien aukotuksista. Ja se kaikkein tärkein paperi, eli rakennuslupa uupuu vieläkin. Ilman sitä ei oikein voi laittaa mitään pysyvää kiinni, kuten vaikka valaa kellariin laattaa. Jos vaikka tarkastaja haluaa nähdä mitä sen alla on niin vältytään sitten mahdolliselta purkamiselta. Ei kiitos purkamista enää!

Tasaista on!

Saunan viemäreitä kevätauringossa, alla salaojat

Toinen toiminnan jäädyttävä tekijä on tällä hetkellä ulkopuolisten salaojien mittaustulokset. Saimme sunnuntaina mitattua (Horrikkamiehen avustuksella) ulkopuolisten salaojien viralliset korkeudet ja selvisi, että pahimmillaan nämä vuonna 2000 asennetut salaojat ovat lähes 50cm liian korkealla! Niistä ei siis käytännössä ole mitään hyötyä. Asetuksen mukaan salaojan tulisi sijaita vähintään 4cm anturan alareunan alapuolella, meidän salaojat ovat kauttaaltaan anturan alareunan yläpuolella ja paikoin jopa anturan yläreunan yläpuolella! Yhdessä kulmassa lattian tasossa! Nuo on nyt siis sisäpuolisista salaojista huolimatta kaivettava kokonaan ylös ja korjattava oikeaan korkoon. Tarjouksia on jätetty ja reklamaatiota täydennetty. Tänään umpeutui reklamaatiolle antamamme vastausaika, mutta saimme vain tiedon että vastaus siirtyy maanantaille.

Taitaa tulla siis raksaton viikonloppu, mikä nyt ei periaatteessa ole pahasta, mutta olisi toki kiva jos sen laatan vaikka saisi sinne jossain vaiheessa valettua. Laatta kuitenkin kuivuu k a u a n , joten kun kesäksi haaveilemme muuttoa, tulisi sen valun tapahtua NYT.

Liikaa putkia per neliömetri

Aamulla talolle mennessä pihassa odotti valtaisa sorakuorma. Raksapäivä alkoi miehen osalta siis soran kantamisella ja minun osaltani kuitukankaiden sommittelulla jotta sora saataisiin levitettyä niiden päälle.

Putkimies tuli paikalle putkineen ja ahkeroi päivän aikana hyvän näköiset uutukaiset viemärit paikoilleen. Mies ja minä toimimme siinä apumiehinä ja samalla yritimme järkeillä sisäpuolisia salaojia paikoilleen. Olin jo sahaillut parit salaojaputket mittoihinsa ja liittänyt mutkat niihin, kun putkimies vilkaisi putkea ja kysyi, aiommeko itse porata siihen reiät. Kävi ilmi, että salaojaputken asemesta meille oli toimitettukin sadevesiputkea! Tilauksen tarkistus ja soitto firmaan, tunnin sisällä putket oli vaihdettu. Loistavaa palvelua Meltexiltä!

Viemäriputkia jäi vielä vähän maanantaille laitettavaksi ja putkimiehen lähdettyä kotiin me kävimme kunnolla salaojituksen kimppuun oikeilla putkilla. Pahin riskihuone saatiin putkitettua, kunnes suunnitelmaan tuli ei-ihan-pieni mutta. Saunan alla olevan viemäriputkisolmun alitse ei mahdu millään salaojaputki. Saunasta ei siis sittenkään ole kaivettu tarpeeksi! Ongelmia toi myös se eilen katki rälläköity ikivanha mysteeriputki, josta jätimme puolet paikoilleen, kun luulimme ettei niin syvälle tarvitsisi kaivautua. Nyt se paikoilleen jätetty putkenpuolikas sitten estää salaojan kulun kuitenkin ja meidän piti soveltaa suunnitelmaa niiltä osin.

Huomenna siis tarkoitus jälleen kaivaa, salaojat on pakko saada kulkemaan saunan viemäreiden alta. Viemäreiden kaadot vaan tulee valitettavasti tuhottua samalla, joten putkimiehen pitää laittaa ne maanantaina uudelleen. Kevyen sorakerroksen alla oleva kuitukangaskaan ei juuri helpota kaivuuta. Masentava takaisku. Onneksi edes pari apumiestä tarjoutui miehen kaveriksi, päästäisiin yhdessä vähän aiemmin viettämään viikonloppua lasten kanssa. Tämä viikko on ollut raksalla kiireinen ja lapset ovat olleet pitkiä päiviä päiväkodissa, joten pieni pysähtyminen ei tekisi kenellekään pahaa.

Tekemäämme reklamaatioon saimme myös tänään lakimieheltä vastauksen. Pyysi lisätietoja mm. maalämpökaivon poraamisesta sekä ulkopuolisten salaojien korkeuksista. Lupasimme toimittaa tiedot viikonlopun aikana. Ihan hyvillä mielin tuosta, hyvä että asiassa on mukana ulkopuolinen henkilö ja uskoisin että pääsemme myyjien kanssa asiasta sopuun. Harmi tietenkin että ne varsinaiset salaojat eivät toimi ja koko reklamointihommaan piti ryhtyä.

Esimakua keittiöstä

Tänään saatiin paljon aikaan talolla! Projekti alkaa selkiytyä ja ehkä jos varovaisen ajatuksen heittäisin ilmaan, saattaisi olla, että huomenna päästäisiin viimein aloittamaan se kauan odotettu rakennusvaihe. Rikkoa pitää tietenkin vieläkin, mutta jos vaikka edes viemäriputkien osalta saataisiin valmista. Putkimies kävi aamulla irroittamassa vanhat viemärit, huomenna olisi tarkoitus saada uudet tilalle, kun saadaan soraa sen verran lattialle että putket on mahdollista kasata niiden päälle.

Tänään jatkoin eilen aloittamaani keittiön purkua. Eilen lähti muovimatto lattialta ja tapetit osalta seiniä. Jostain 70-luvulta peräisin oleva viileäkaappiin asennettu jääkaappi viettää nyt ensimmäistä yötään Kierrätyskeskuksen purkuosastolla. Kuten myös hella, joka oli tosin ehkä hieman uudempaa mallia ja hienosti palveli talkoohernareiden keitossa jo meitäkin.

Vähän pitää tietenkin vielä kellariakin viilailla. Talon alta löytyi lattialaattaa purettaessa vanha vesiputki, jota mikään taho ei tunnistanut. Se katkaistiin ja poistettiin jo aiemmin. Nyt kuitenkin kun kaivettiin jälleen syvemmälle, löytyi edellisen putken alta toinen, paksumpi valurautaputki. Olisimme jättäneet tämän putken paikoilleen, mutta koska se on sisäpuolisen salaojaputken reitillä, on sekin poistettava, ainakin yläpuoliselta osaltaan. Putket pitää vielä katkaista talon ulkopuolelle sitten, kun saamme etupihan kaivatettua auki. Anturaan on tehty 70-luvun vesiputkille sen verran iso reikä, että se on parempi valaa umpeen. Samalla saadaan sitten nämä mysteeriputket poistettua, jotta jos niissä vielä jostain syystä jotain vettä kulkisi, ei se ainakaan tulisi meidän saunan lattian alle.


Viimeviikolla kahden tiilin väliin paiskaamani sormi oli pakko käydä eilen näyttämässä lääkärille, kun ei se tuntunut paranevan. Murtumahan siellä. Vihaamieni tiilien kosto.

Kaivaukset toistamiseen valmiina!

Nyt on sitten tarvittavat lisäsentit kaivettu! Apujoukkojen voimin kaivettiin koko perjantai ja puolet lauantaista, saimme kannettua savimaat ylös pihan perälle tulevaa autotallia varten ja loput tiilit ja laastimurskat Sortit-säkkeihin odottelemaan noutoa (läheltä tietä tällä kertaa!).

Aika velliähän tuo talon alla oleva maa osittain on, kuten kuvasta näkyy. Varsinkin juuri tuo kuvassa oleva ala-aula sekä kadunpuoleiset tilat ovat tiukkaa savea, jossa vesi nousee hyvin ylöspäin.

Mielipiteitä on nyt kyselty kolmelta eri asiantuntijataholta ja syy sille, että salaojitettuun taloon tulee näin paljon vettä on liian korkealle aikoinaan asennetut salaojat. Salaojien korkeus mitattiin ja kävi ilmi, että ne ovat tosiaan 15-20cm liian korkealla. Ikävää, sillä vesikaton ja pihan lisäksi vuonna 2000 asennetut salaojat vaikuttivat suuresti talosta maksamaamme hintaan. Melkein kaiken muun voikin olettaa olevan rikki tai ainakin vanhaa ja päivityksen tarpeessa, mutta noiden olisi olettanut olevan kunnossa.
Reklamaatio väärin asennetuista salaojista lähetettiin perjantaina ja vastausta odotellaan. Harmillista, että jouduimme reklamoimaan, mutta selkeästihän kysessä on piilevä myyjän vastuulla oleva virhe.

Jouduimme muuttamaan kellarin suunnitelmaa nyt niin, että saamme salaojat vedettyä myös talon alle. Anturoiden väliin tulee siis kauttaaltaan 25-30cm kapillaarisoraa. Tähän asennetaan salaojitus, joka purkaa anturan alta pihalla olevaan jo olemassa olevaan salaojakaivoon. Joudumme toki kaivattamaan talon ja tämän kaivon välisen maan auki. Lisäksi etupihalta löytynyt aukko anturassa kaivetaan esiin ja korjataan.

Loistavaa tässä tilanteessa on nyt se, ettei kellarissa ole enää mitään mahdollista poiskannettavaa! (Ellei muutaman putken alle jääneitä maita lasketa, mutta nämä tekevät yhteensä vain kymmenisen ämpärillistä) Seuraava vaihe on pakostikin se, että kellariin aletaan tuomaan uutta materiaalia ja rakentaminen pääsee viimeinkin vauhtiin! Mutta ensin vielä vähän kaivellaan pihamaalla...

Lounas yhdelle.