• Tuleva Koti

    1947 valmistuneen puutalon remontointia vanhan ajan hengessä

  • Remontti

    1947 valmistuneen puutalon remontointia vanhan ajan hengessä

  • Projekti

    1947 valmistuneen puutalon remontointia vanhan ajan hengessä

perjantai 29. toukokuuta 2015

0

Taas kattoja ja vihdoinkin perunamaata.

Operaatio vanhat Halltexit käyttöön alkoi keittiöstä. Kuten nyt oikeastaan aina meillä kaikki muukin alkaa. Muut huoneet ovat varmasti vähän kateellisiakin keittiölle, joka saa aina kaiken ennen niitä. Sellaisia ne keittiöt ovat, aika kivoja ja vähän lellittyjä, joskus tuoksuvatkin hyvälle. Eräänä vapaapäivänä aloin siis imuroida yläkerrassa säilössä olevia levyjä uusiokäyttöä varten ja Ristipää kantoi kompuran keittiöön. Kiinnitys meni vauhdikkaasti ja yllättävän siistiä jälkeä tuli helposti, ottaen huomioon levyjen iän. Sähköjen askarteleminen kuitenkin hidasti hommaa kiukkuun saakka. Kokonaisia levyjä naulautui kattoon nopeammin kun ehdin niitä lattialta nostaa, mutta ne reiät johdoille ja kattovaloille, huooh!



Onneksi sitten tuli Ristipään vapaapäivä. Ja keittiö valmistui. Ja vähän ruokahuonettakin. Ja sitten tuli helatorstai, molemmilla vapaa ja lapset Nonnalla. Ja niin valmistui ruokahuoneenkin katto.
Vanhoja levyjä riittää laskujemme mukaan vielä eteiseen ja vessaan, mutta tulevaan sikarihuoneeseen pitää ostaa uudet levyt. Samalla kuviolla olevia levyjä ei tietenkään enää saa, mutta tasaisia ja saman kokoisia kyllä. Saavat kelvata.

Tässä kuvaa viime syksyltä ja viime viikonlopulta. Vielä on vähän projektia jäljellä, mutta onneksi on Kodin Puhdistajaakin.



Punainen tupa kun kerran on niin pitäähän sitä perunamaatakin kokeilla. Kovin iso luotto ei näihin vahingossa kylmiössä itäneisiin emäperunoihin ole, mutta eipä niiden kylvämisessä mitään hävinnytkään. Lavankauluksiakin käytiin hakemassa ja niissä kasvaa jo rucolaa, lehtisalaattia, retiisejä, keräsalaattia, kahta lajia porkkanoita ja hernettä sekä pinaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat jo nousseet esiinkin, hyvin ovat kasvaneet hallakankaan alla. Viikonlopun ohjelmanumerona olisi kanaverkon virittelyä kasvimaan ympärille, salaatit ovat ihan liian hyviä rusakoille.


perjantai 22. toukokuuta 2015

0

Sauna jonka halusin, pala kauneutta ja kaikenlaista muutakin

Jos on postausten välillä ollut järkyttävän pitkä aika niin niin on remontti-intokin ollut kateissa. Paljon ei ole tapahtunut sen jälkeen kun muutettiin sisään. Tai on tapahtunut, mutta ei ihan niin näkyvästi ja isosti kun olisin toivonut. Ajan puute ei ole nyt ollut se ainoa edistymisen hitauteen vaikuttava seikka, jotenkin sohva ja neuletyöt ovat iltaisin vetäneet kovemmin puoleensa kun vaikka kattolevyjen kiinnitys. Ja viikonloppuisin on nähty ystäviä, käyty maalla tai tehty jotain ihan muuta. Eikä se oikeastaan varmaan ketään haittaa. Paitsi mun äitiä tietenkin, joka viikottain jaksaa päivitellä, kuinka paljon meillä on vielä hommaa. Tähän on kuitenkin jo totuttu ;) Katto oli siis hyvin pitkään pelkillä koolauksilla ja seinät raakapinnoilla ja ei, niitä ei todellakaan enää huomannut.

Sitten koitti kuitenkin päivä, kun kevätaurinko alkoi paistaa, lumikellot nousivat turpeesta ja remppainto palasi. Silloin alettiin taas hommiin.



Ensin tapetoitiin tuleva ruokailuhuone, joka tosin nykyäänkin samaisessa käytössä palvelee, mutta toimii tällä hetkellä myös makuuhuoneena. Tänne olin valinnut tapetin jo ennen kuin talo oli hankittu. Jonkin aikaa piheys kiusasi eikä olisi millään viitsitty pulittaa seinäpaperista sitä summaa mitä näistä pyydettiin, mutta sen verran kauan olin tämän seinään kuvitellut, että kerran sitä vaan tapetoidaan. Ehkä. Ja perinteinen työnjako tietenkin pätee näissäkin hommissa.




Seuraavana oli kiipeilyhommia ja ilmankierron parantamista välikatossa. Ilmaräppänät siis katonrajaan, jotta ilma liikkuu. Nämä Ristipää kiipeili paikoilleen talon molemmin puolin, eikä muuten ollut mikään ihan pikkujuttu! Hienot kuitenkin tuli ja toivottavasti toimivatkin.


Ennen tapetteja kyllä oikeastaan saatiin valmiiksi eräs ihan pikkujuttu. Nimittäin sauna. Kellarikerroksen ovet olivat myös aika kivat, kun suihkussa käydessä saattoikin laittaa oven kiinni eikä kylmä ilmavirta hivellyt enää märkää vartaloa. Luksusta! Oven ovat siis talon vanhoja ovia, yksi ovi hankittiin naapurilta, sekin samaa sarjaa. Ovet on mitoitettu paikoilleen ja karmit toki tehty uudet.




Saunaan valittiin tummaa ja vaaleaa. Pieni tila ja puukiukaan vaatimat suojaetäisyydet mahdollistivat vain suorat lauteet, joten niistä tehtiin hieman tavanomaista leveämmät. Ristipää askarteli vielä valot kohdilleen ja aika kivahan siitä tuli.




Nuohooja kävi vielä massaamassa hormin, joka paljastui sen verran reikäiseksi, ettei sitä sopinut sellaisenaan käyttää. Jouduimme siis odottelemaan muuten valmiin saunan kanssa jonkin aikaa, mutta viimein päästiin ihan saunomaankin eikä tarvinnut enää kylmässä saunassa iltoja istua. Aika hyvä sauna ettenkö sanoisi!

lauantai 31. tammikuuta 2015

0

Keskeneräisyys kaunistaa?

Olen kuullut monelta taholta varoituksia keskeneräiseen taloon muutosta. Näitä varoituksia ei varmasti ole kerrottu suotta, keskeneräisyyteen tosiaan tottuu. Keittiö oli ensimmäisen kuukauden ilman työvaloja ja kattovalojakin siellä oli vain yksi, kun kahdelle on varaus. Puuttuvia valaisimia korvasivat kaapin päälle viskatut jouluvalot ja hyvin siellä köökissä useampi setti sapuskaa valmistui.

Joulun alla saatiin kuitenkin työvalot paikoilleen ja koska listaa jäi, laitettiin toiset setit kaappien päälle. Pistorasioita ei vielä silloin laitettu, eikä niitä ole tammikuussakaan laitettu. Ostettu ne kuitenkin on, ehkä joku ilta innostutaan ja sitten pyydetään sähkäri kytkemään.


Puuttuvista listoista nyt on tässä vaiheessa turha puhuakaan, ne on edellisissäkin kämpissä laitettu perinteisesti paikoilleen siinä vaiheessa kun kämppä on myyty. Pintojen ja jopa sisäkattojenkin puuttumiseen alkaa kuitenkin tottua. Vai huomaako joku enkelikellon tai  kuusen takaa muurin vaillinaisuudet? En minä ainakaan. Ruokailutilaankin saa tunnelmaa muutamalla kynttilällä, keksillä ja kahvikupilla. Vaikka voisihan niitä pintojakin laitella. Ehkä kohta. Kun joulukoristeetkin on nyt siivottu pois.



Jopa ruokailuhuoneen johtoviidakko jotenkin omituisesti normaalioloissa katoaa näkökentästä. Ainakin hetkeksi, jos ummistaa silmät. Tapetoinninkin voisi tehdä edes näistä asuinhuoneista loppuun ja eilen illalla MELKEIN tartuinkin toimeen. Sitten en jaksanutkaan sekoittaa liisteriä ja niin se homma jälleen jäi ja edelleen näyttää tältä.


Nyt kuitenkin lupaan, että seuraavassa postauksessa, jonka kirjoitan helmikuun aikana, esittelen valmiita pintoja. Sekä saunan, sillä siellä on tällä aikaa tapahtunut. Tämän postauksen loppuun laitan kuitenkin vielä talvisen taulun. Onneksi kaikki ei sittenkään ole rumaa.