perjantai 29. toukokuuta 2015

0

Taas kattoja ja vihdoinkin perunamaata.

Operaatio vanhat Halltexit käyttöön alkoi keittiöstä. Kuten nyt oikeastaan aina meillä kaikki muukin alkaa. Muut huoneet ovat varmasti vähän kateellisiakin keittiölle, joka saa aina kaiken ennen niitä. Sellaisia ne keittiöt ovat, aika kivoja ja vähän lellittyjä, joskus tuoksuvatkin hyvälle. Eräänä vapaapäivänä aloin siis imuroida yläkerrassa säilössä olevia levyjä uusiokäyttöä varten ja Ristipää kantoi kompuran keittiöön. Kiinnitys meni vauhdikkaasti ja yllättävän siistiä jälkeä tuli helposti, ottaen huomioon levyjen iän. Sähköjen askarteleminen kuitenkin hidasti hommaa kiukkuun saakka. Kokonaisia levyjä naulautui kattoon nopeammin kun ehdin niitä lattialta nostaa, mutta ne reiät johdoille ja kattovaloille, huooh!



Onneksi sitten tuli Ristipään vapaapäivä. Ja keittiö valmistui. Ja vähän ruokahuonettakin. Ja sitten tuli helatorstai, molemmilla vapaa ja lapset Nonnalla. Ja niin valmistui ruokahuoneenkin katto.
Vanhoja levyjä riittää laskujemme mukaan vielä eteiseen ja vessaan, mutta tulevaan sikarihuoneeseen pitää ostaa uudet levyt. Samalla kuviolla olevia levyjä ei tietenkään enää saa, mutta tasaisia ja saman kokoisia kyllä. Saavat kelvata.

Tässä kuvaa viime syksyltä ja viime viikonlopulta. Vielä on vähän projektia jäljellä, mutta onneksi on Kodin Puhdistajaakin.



Punainen tupa kun kerran on niin pitäähän sitä perunamaatakin kokeilla. Kovin iso luotto ei näihin vahingossa kylmiössä itäneisiin emäperunoihin ole, mutta eipä niiden kylvämisessä mitään hävinnytkään. Lavankauluksiakin käytiin hakemassa ja niissä kasvaa jo rucolaa, lehtisalaattia, retiisejä, keräsalaattia, kahta lajia porkkanoita ja hernettä sekä pinaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat jo nousseet esiinkin, hyvin ovat kasvaneet hallakankaan alla. Viikonlopun ohjelmanumerona olisi kanaverkon virittelyä kasvimaan ympärille, salaatit ovat ihan liian hyviä rusakoille.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti