Fauna jota en halunnut

Nyt on kohta kaksi viikkoa asustettu Punaista Taloa. Muutto meni loistavasti, mitä nyt edellispäivänä talvi yllätti jälleen autoilijat ja itsekin yritin mennä vaihdattamaan talvirenkaita miehen töihin kauhunsekaisin tuloksin. Mitään ei onneksi tapahtunut, mutta kyllä oli typerää touhua. Auto jäi sitten erään päiväkodin pihapiiriin odottelemaan lumettomampaa aikaa. Mitäpä sitä muuta siinä pakkauspaineessa olisikaan tehnyt kun ajanut autolla pois kotoa, vetänyt pienet paniikki-itkut perjantairuuhkassa ylämäessä sutien, dumpannut auton tiensivuun, värjötellyt lumisateesa puolisen tuntia ja tullut sitten taksilla takaisin kotiin. Tulipahan ulkoiltua.

Väliaikaiskodin viimeiset glögit. Kaarioviaukkoa ei tule ikävä!

Avaimet jäivät sinne 70-luvulle

Muuttopäivänä homma luisti kuin renkaat edellispäivänä. Apujoukot olivat todellisia tehopakkauksia ja tavarat löysivät tiensä pikaisesti muuttoautoon. Auto piti tosin liukkauden vuoksi jättää vähän kauemmas, mutta apujoukot olivat sen verran runsaslukuiset ja sen verran voimakasta ja hikeä pelkäämätöntä että tämä ei yltynyt ongelmaksi.

Kohteessa laatikot siirtyivät sisälle taloon sellaista vauhtia, etten itse pysynyt perässä mikä menee mihinkin kerrokseen ja jossain vaiheessa keskikerros alkoikin olla tukossa. Horrikkamies sitten hokasi lähestyvän totaalijumin uhkan ja komensi minut ovelle kantajia käskyttämään. Sitten syötiin vähän pitsaa ja juotiin muutto-oluet. Omituista porukkaa vaan nykyaikana, kun pilsnerit loppuivat melkein kesken.

Lapsilla oli tällävälin mukavaa seuraa ja hellää huolenpitoa serkkulassa ja uuteen kotiin palasikin, ystävällisesti ovelle saakka toimitettuna, iloisia ja innostuneita pieniä ihmisiä.

Sitten alkoi show. Tavaraa on aivan liikaa. 50 punaisen muuttolaatikon lisäksi meillä oli koko väliaikaiskodissa vietetyn vuoden ajan kolmisenkymmentä Ikean pahvilaatikkoa varastossa täynnä "tarpeellista" tavaraa. Olin suunnitellut purkavani tavarat punaisista lainalaatikoista nopeasti, eli kun lauantaina muutettiin, tilasin muuttolaatikoille noudon tiistaiksi. Maanantaina laskin kuistilta 15 tyhjää laatikkoa, 35 siis edelleen purkamatta. Siirsin noudon perjantaille.

Muutopäivänä huomasimme kellarissa säilössä olleen villakangasmaton reikiintyneen. Eipä tarvinnut juuri salapoliisin työtä tehdä syyn selvittämiseksi, matto melkein kuhisi koiperhosen toukkia. Nopea katsaus pahvilaatikoihin paljasti, että koita on ollut kellarissa runsaasti. Ristipään ihanat poro- ja norjalaisvillapaidat, joita ei ole ikinä käytetty, olivat tarjonneet koiperhosille villaisaa ravintoa ja saivat lähteä.

Olen säilönyt kaikkein ihanimmat vauvanvaatteet yhteen äitiyspakkauslaatikkoon mahdollista myöhäisempää käyttöä varten ja eiköhän siellä ollut joukossa aika paljon villavaatteita. Yksi haalari oli tuhottu, mutta muissa vaatteissa ei näkynyt reikiä, vaikka sotkussa olivatkin. Olivat myllänneet ja kakkineet ympäriinsä myös puuvillavaatteissa, joten vaihtoehtoina oli joko heittää kaikki pois tai pestä ne. Eihän sitä muuta puuhaa muuttaessa olekaan, kun pestä vaatteita, jotka eivät kellekään muuttaneelle mahdu. Nyt ne on kuitenkin pakattu pestyinä takaisin laatikkoon, laatikko pussitettu ilmatiiviiksi ja pussi kuskattu vintille. En raaskinut heittää pois. Jos vaikka lapsenlapsille...

Muutamasta laatikosta on löytynyt myös elukoita, jotka ilmeisesti ovat sokeritoukkia. Jos ovat niitä, ovat kuulemma vaarattomia, mutta en nyt kuitenkaan haluaisi tavata niitä enää enempää. Nämä ovat olleet enimmäkseen laatikoissa, joissa astioiden ympärille on kääritty sanomalehteä. Ja pääasiassa ovat olleet tavatessa kuolleita, kuten allaoleva yksilö.

Pahvilaatikoita on nyt joka ilta availtu varovasti, epäilyttävimmät ovat viettäneet pakkasöitä ulkona. Laatikkohuone on kahtena iltana myrkytetty, jos vaikka niitä aikuisia koita olisi lähtenyt huomaamattamme piilottelemaan johonkin. Pikkuhiljaa laatikkokasa on pienentynyt, pyykkiä on pesty, heitetty tavaraa kierrätykseen (mm. kuutisen laatikollista kirjoja!) ja roskiin. Vielä on muutama laatikko jäljellä. Sitten päästään jälleen remontin pariin.