Fauna jota en halunnut

Nyt on kohta kaksi viikkoa asustettu Punaista Taloa. Muutto meni loistavasti, mitä nyt edellispäivänä talvi yllätti jälleen autoilijat ja itsekin yritin mennä vaihdattamaan talvirenkaita miehen töihin kauhunsekaisin tuloksin. Mitään ei onneksi tapahtunut, mutta kyllä oli typerää touhua. Auto jäi sitten erään päiväkodin pihapiiriin odottelemaan lumettomampaa aikaa. Mitäpä sitä muuta siinä pakkauspaineessa olisikaan tehnyt kun ajanut autolla pois kotoa, vetänyt pienet paniikki-itkut perjantairuuhkassa ylämäessä sutien, dumpannut auton tiensivuun, värjötellyt lumisateesa puolisen tuntia ja tullut sitten taksilla takaisin kotiin. Tulipahan ulkoiltua.

Väliaikaiskodin viimeiset glögit. Kaarioviaukkoa ei tule ikävä!

Avaimet jäivät sinne 70-luvulle

Muuttopäivänä homma luisti kuin renkaat edellispäivänä. Apujoukot olivat todellisia tehopakkauksia ja tavarat löysivät tiensä pikaisesti muuttoautoon. Auto piti tosin liukkauden vuoksi jättää vähän kauemmas, mutta apujoukot olivat sen verran runsaslukuiset ja sen verran voimakasta ja hikeä pelkäämätöntä että tämä ei yltynyt ongelmaksi.

Kohteessa laatikot siirtyivät sisälle taloon sellaista vauhtia, etten itse pysynyt perässä mikä menee mihinkin kerrokseen ja jossain vaiheessa keskikerros alkoikin olla tukossa. Horrikkamies sitten hokasi lähestyvän totaalijumin uhkan ja komensi minut ovelle kantajia käskyttämään. Sitten syötiin vähän pitsaa ja juotiin muutto-oluet. Omituista porukkaa vaan nykyaikana, kun pilsnerit loppuivat melkein kesken.

Lapsilla oli tällävälin mukavaa seuraa ja hellää huolenpitoa serkkulassa ja uuteen kotiin palasikin, ystävällisesti ovelle saakka toimitettuna, iloisia ja innostuneita pieniä ihmisiä.

Sitten alkoi show. Tavaraa on aivan liikaa. 50 punaisen muuttolaatikon lisäksi meillä oli koko väliaikaiskodissa vietetyn vuoden ajan kolmisenkymmentä Ikean pahvilaatikkoa varastossa täynnä "tarpeellista" tavaraa. Olin suunnitellut purkavani tavarat punaisista lainalaatikoista nopeasti, eli kun lauantaina muutettiin, tilasin muuttolaatikoille noudon tiistaiksi. Maanantaina laskin kuistilta 15 tyhjää laatikkoa, 35 siis edelleen purkamatta. Siirsin noudon perjantaille.

Muutopäivänä huomasimme kellarissa säilössä olleen villakangasmaton reikiintyneen. Eipä tarvinnut juuri salapoliisin työtä tehdä syyn selvittämiseksi, matto melkein kuhisi koiperhosen toukkia. Nopea katsaus pahvilaatikoihin paljasti, että koita on ollut kellarissa runsaasti. Ristipään ihanat poro- ja norjalaisvillapaidat, joita ei ole ikinä käytetty, olivat tarjonneet koiperhosille villaisaa ravintoa ja saivat lähteä.

Olen säilönyt kaikkein ihanimmat vauvanvaatteet yhteen äitiyspakkauslaatikkoon mahdollista myöhäisempää käyttöä varten ja eiköhän siellä ollut joukossa aika paljon villavaatteita. Yksi haalari oli tuhottu, mutta muissa vaatteissa ei näkynyt reikiä, vaikka sotkussa olivatkin. Olivat myllänneet ja kakkineet ympäriinsä myös puuvillavaatteissa, joten vaihtoehtoina oli joko heittää kaikki pois tai pestä ne. Eihän sitä muuta puuhaa muuttaessa olekaan, kun pestä vaatteita, jotka eivät kellekään muuttaneelle mahdu. Nyt ne on kuitenkin pakattu pestyinä takaisin laatikkoon, laatikko pussitettu ilmatiiviiksi ja pussi kuskattu vintille. En raaskinut heittää pois. Jos vaikka lapsenlapsille...

Muutamasta laatikosta on löytynyt myös elukoita, jotka ilmeisesti ovat sokeritoukkia. Jos ovat niitä, ovat kuulemma vaarattomia, mutta en nyt kuitenkaan haluaisi tavata niitä enää enempää. Nämä ovat olleet enimmäkseen laatikoissa, joissa astioiden ympärille on kääritty sanomalehteä. Ja pääasiassa ovat olleet tavatessa kuolleita, kuten allaoleva yksilö.

Pahvilaatikoita on nyt joka ilta availtu varovasti, epäilyttävimmät ovat viettäneet pakkasöitä ulkona. Laatikkohuone on kahtena iltana myrkytetty, jos vaikka niitä aikuisia koita olisi lähtenyt huomaamattamme piilottelemaan johonkin. Pikkuhiljaa laatikkokasa on pienentynyt, pyykkiä on pesty, heitetty tavaraa kierrätykseen (mm. kuutisen laatikollista kirjoja!) ja roskiin. Vielä on muutama laatikko jäljellä. Sitten päästään jälleen remontin pariin.

Kolme yötä muuttoon

Onneksi valvomista on viime vuosina tullut harjoiteltua. Talo on edelleen raksavaiheessa, pintoja puuttuu ja pölyä riittää. Sähköjä vedellään parhaillaan. Muuttolaatikot saapuivat väistökämpälle eilen, niistä on nyt 10/50 pakattuna eikä tavaran määrä näyttänyt tippaakaan vähentyneen. Minulla ja Ristipäällä on viikolla palkkatyöt hoidettavina, näihin kuluu suurin osa päiväsajan tunneista. Muutto- ja raksahommat on siis hoidettava yöllä sekä viikonlopun vähinä tunteina. Lounasaikoihin on talolle siis tehty monenlaisia virityksiä pienimpien ruokailun mahdollistamiseksi.

Ensi perjantain sain sentään säädetyksi vapaaksi, silloin on siis aikaa siivota ja pakata loput tavarat. Päiväkoti sattuu tietenkin olemaan tuolloin kiinni, mutta Keltaisen Talon Valtiatar on lupautunut hoitamaan lapset silloin ja varsinaisena muuttopäivänä. Apujoukkoja on muutenkin ilmoittautunut mukaan lupaava määrä, niin muuttoa kuin loppusiivoustakin varten. Kiitos jo etukäteen kaikille! Voi kuitenkin olla, että apulaisille riittää hommaa vielä jatkossakin.

Vaikka aika ei juuri nyt käykään pitkäksi ja tuntuu että tunnit loppuvat kesken, tarkoittaa se sitä että talolla on tapahtunut myös edistystä. Kellarin sähköt ovat valmiit, valot pelaavat siellä joka huoneessa ja lattiakin on eilen tasoitettu. Tänään tasoitus kuivuu ja sähköhommat jatkuvat keskikerroksessa.

Ukki on kuskannut taas täyden kärryllisen roskaa Sortti-asemalle ja muutenkin suurin osa rojuista alkaa olla ulkona talosta. Horrikkamiehelle tiedoksi, että imuri on edelleen kellarissa ja juu, se on hieno. Pintojen teko keskikerroksessa jatkuu, pinkopahvit on nyt pingotettu ja olohuoneen seinät on tapetoitu makulatuuripaperilla. Vaarin kanssa saatiin maanantaina paljon valmista pintaa aikaan, kun Ristipää lorvaili kellarissa sähkärin kanssa. Saivat ne jotain katkaisijoita sinne sentään laitettua. Niin ja ne valojen kytkennät.

Muuttopäivä päätetty, vuokra-asunto irtisanottu

Muuttopäivään olisi tänään aikaa kaksi viikkoa ja yksi päivä. Raksa on seissyt nyt aikalailla paikallaan (paitsi kiitos Ukille, joka kävi naulaamassa pinkopahvien naulat loppuun) viimeisen viikon miehen työmatkan vuoksi. Samasta syystä se tulee seisomaan ensi viikon. Mutta ei se haittaa, pari pikkujuttua kun on enää kesken ja sittenhän se on siinä. Eiku kamat sisään ja aletaan asua.

Yläkerran ei onneksi tarvitse valmistua ennen muuttoa, mutta keittiön kaappien hyllyt voisi maalata loppuun.
Amme on toki paikoillaan, mutta ehkä se vähän muuraria kaipaisi.

Tähän seinän eteen tulisi nyt vanhempien väliaikainen makuusoppi. Pikkasen jos tikkuja menee lakanasta pyllyyn niin eihän sen niin väliä.

Keittiö on käyttökunnossa, mutta jotenkin orvoilta nuo vanhat kaapit näyttävät.

 Ei noille eteisen seinille mitään tarvitse tehdä kun on noin kaunis maisema mitä katsella.

 Jokunen seinä vielä pahvittamatta. Sitten vielä seinäpapereita päälle.

Tässä on paikka sohvalle. Ei tarvi kun vähän siirtää pitkää tavaraa vasemmalle niinn hyvin se siihen mahtuu. Jes, näillä mennään!

Sosiaalitilat kohdilleen

Kodinhoitohuone on kuulemma tänään valmistunut. Viime viikolla vielä maalailtiin seiniä ja vastaanotettiin kalusteita. Perjantaina mies sai kaverikseen avuliaan työkaverini ja kaksistaan väänsivät sitten korkeat yksiköt eli siivous- ja pyykkikomeron paikoilleen. Tilan mataluuden takia Ristipää sai taas askarrella vähän ekstraa, mutta koolaukset syntyi kattoon silti lauantain aikana. Sunnuntaina oli sitten pöytäkaappien vuoro, nämä menivät jo ihan rutiinilla. Alkuviikosta on sitten saatu kattopaneelit paikoilleen. valot niihin, seinäkaappi seinään, taso ja allas paikoilleen, hana tasoon ja suihkuletku kurasyöpön viereen ulko-ovelle. Ei paha.

Eikä siinä vielä kaikki. Myös vessa alkaa olla pian toimintakunnossa. Timpuri teki lattian ja laatoitti sen, levytti seinät vanerilla, tapetoi yläosan ja paneloi alaosan. Mies maalasi panelit. Elokuun alussa aloitettu projekti on vihdoin lähestulkoon valmis. Vesikalusteet saatiin putkimiehen avustuksella paikoilleen ja mies askarteli allaskaapinkin. Tilahan meinasi loppua täälläkin kesken, joten pientä virittelyä oli jälleen tehtävä ja kaapille sahattava paneliin kolo. Talo alkaa olla täynnä yksityiskohtia, joista on oikeastaan varmaan syytä olla ylpeä.

Mies siinä näyttää kaapin paikan ja torstaina olisi koko komeus sitten kuivunut niin että päästään testaamaan (viimeisen kuvan väritykselle on tapahtunut jotain, todellisuus on onneksi lähempänä noita ylempien kuvien sävyjä). Vielä puuttuu peilikaappi valoineen, paneelin päälle tuleva lista, taso, joka tulisi tuohon altaan oikealle puolelle, ovi kaappiin, jonka saranat pitää siirtää toiselle puolelle ja jotain muutakin pientä puuhaa toki tehdä, kuten nyt vaikka sisäkatto. Mutta ne ovat ihan pientä, kohta voidaan kuitenkin pitää vaikka juhlat kun kerran vesiklosetti löytyy.

Minä vähän siivoilin ja maalailin taas maanantaina. Kaapit alkavat olla valmiit seinälle ja pinkopahvituksiakin pääsee tekemään kun on tilaa levittää ne lattialle. Pääsiskö kohta taas seinäpaperiostoksille?

Kädet ylös! On sisäkattojen vuoro.

Hitaasti edistyy. Hieman kirpaisee edelleen, ettei sitten syyskuussa päästy muuttamaan. Ja vähän nyt näyttäisi siltä ettei muuttamaan päästä lokakuussakaan. Kun Thorxin ja Ristipään on oltava päivät palkkatöissä ja vapaa-ajalla on ainakin toisen pidettävä jälkikasvustakin huolta, jää remontille valitettavan vähän aikaa. Siihen päälle kun lisätään vielä satunnaiset työmatkat, viikonlopputyöt ja se mitä elämiseksi kutsutaan, tapahtuu edistys tällä hetkellä hyvin hidasta tahtia. Timpuri kyllä askartelee vessan parissa, mutta aika vähän noita aktiivisia työtunteja vaikuttaisi siinäkin osaprojektissa olevan. Talo kaipaisi nyt oman arvioni mukaan pari viikkoa tehokasta täyttä työpäivää ja sitten alkaisi olla muuttovalmius kohdillaan. Kyllä, olen kärsimätön.

To do- listalla on ennen muuttoa vessan lisäksi vielä runsaasti pintoja, jonkin verran sähkötöitä ja vähän putkitöitä. Nyt odotellaan että saadaan sisäkattojen koolaukset tehtyä ja vessa paikoilleen, jotta päästään siivoamaan puu- ja muut tavarat keskikerroksesta pois ja saadaan tilaa pinkopahvitukselle. Sitten pahvitellaan ja tapetoidaan. Hormitkin pitäisi kunnostaa, maalata sitä sun tätä (mm. koko kellari seinineen ja lattioineen), asentaa kodinhoitohuoneen kalusteet ja ne loput sisäkatot. Kuten vastaava mestari sanoisi: "Ei se siitä."

Vaikka nyt tuntuukin, että toiminta on pysähtynyt, ei se ihan taida pitää paikkaansa. Kun selailen kuvia taaksepäin, huomaan että jälleen on menty isoja harppauksia eteenpäin. Suihku on esimerkiksi paikoillaan. Vain kattopaneelit puuttuvat, eivätkä nekään enää kauaa. Kylpytilassa ne nimittäin ovat jo paikoillaan. Keskiviikkona saapuvat myös saunan ja kylpytilan väliset lasit. Pesutiloissahan voisi oikeastaan jo peseytyä, vettäkin jo tulee.

Alakerran oleskelutilan katto on valmis. Tekniikkahuoneen vastaiselle seinälle tulevat paneelitkin ovat jo valmiina odottelemassa asennusta. Muurari kun vielä tulee tekemään ikkunasyvennykseen sen minkä nimeä en muista, mutta mikä saa ikkunan näyttämään siltä että se kuuluu tuohon seinään, tarvitsee tuolla enää maalata. Sitten saa kohta kantaa sen maton sisään, minkä ostin toukokuussa ja mikä odottelee työpaikallani varastossa.

Vessassa on parin viime viikon aikana tapahtunut aika paljon. Tämänhetkisestä tilanteesta ei ole kuvaa, mutta paneelit on nyt jo maalattu ja kohta varmaan listoitettukin. Pönttökin on saapunut. Kohta saattaa koittaa se hetki, kun ei enää tarvitse käyttää lapsia naapureissa vessassa eikä ABC:lle tarvitse itsekään ajella yhtä usein.

Vanhoille keittiönkaapeille näytin viime viikolla epäkeskokonetta ja kattojen asennuksen lomassa niitä on Ristipää käynyt kittailemassa. Perjantaina minun on tarkoitus pitää seuraava remonttipäivä ja toivon, että saisin silloin sudittua niihin maalit pintaan. Timpuri on luvannut kiinnittää koivuiset kaapit keittiön seinille ja sittenhän ollaankin jo taas lähempänä muuttoa!

Ovet kuin Stockalla, koko ajan auki

Remonttisankarit Thorx ja Ristipää pääsivät taas perjantaina palkkatöistä vapaalle ja työmaalle. Syntyi koolauksia kattoihin, ilmanvaihdon parannuksia ja sähkövetoja. Timpurin työmaa vessassa edistyy nyt myös, tänään paikalla pitäisi olla myös putkimies, joten loppuviikosta voisi odottaa että vettä tulisi ja toivottavasti myös menisi. Vesikalusteet ovat hanoja lukuunottamatta vielä hankkimatta, niille tulee kohta kiire. Jostain syystä niiden valitseminen on vaan osoittautunut yhdeksi remontin kulmakivistä... Kellariin saatiin nyt laattojen saumausten kuivuttua laitettua lattialämmöt päälle mikä on hyvä, koska talo alkoi olla jo vähän kylmä. Nyt taas tarkenee ja tönö pysyy kuivana.

Kylmiö-pakastimen vasemman puoleinen seinä jäi sittenkin vähän lyhyeksi, kuten kuvasta näkyy. Siistitään kun ehditään. Oikeastaan tuo taisi olla ihan onnekas mittavirhe, koska nyt saatiin sähköt nätisti vietyä, vaikka kalusteet oli jo ehditty kiinnittää. Lisäksi nurkka jää vähän avoimemmaksi, kun jatketaan seinää vain alakaappien osuudelta ja jätetään ylhäältä kuten nytkin. Ite kun tekee, saa juuri sitä mitä sattuu tulemaan.

Talolla oli viikonloppuna varsinaiset avoimet ovet. Hommista ei meinannut tulla mitään, kun työmaalla kävi naapureita kolmesta suunnasta ja sukulaiset päälle. Ei siinä mitään, mukavaa se on kun ihmisiä kiinnostaa. Parhaita työmaavieraita ovat ne, joilla hahmotuskyky riittää näkemään sen, mitä on tulossa. Onhan se aina mukava kuulla ihasteluja!

Keittiön välitilalasit toimitettiin ja asennettiin perjantaina. En edes tajunnut miten sairaan hienot ne ovat! Mittauksesta meni siis alle viikko ja lasit olivat jo tasan oikean mittaisina oikeilla seinillä oikein päin. Hyvä Lasistamo! Keittotason yläpuolelle muuriseinälle tuli valkoinen lasi, jonka väri on Purewhite. Lasi ei siis viherrä, kuten "tavallinen" valkoinen lasi, mutta kuten alakuvasta näkyy, heijastaa ikkunan valon myös tuonne. Tekee tilasta paljon valoisamman. Alla nyt puhelimesta löytynyt kuva, ihan vaan vertailukohdaksi yläpuoliselle kuvalle jossa lasia ei vielä ole. Laitan paremmat kuvat laseista myöhemmin. Tiskipöydän yläpuolelle tuli kirkas lasi, jotta kiurut näkyisivät siitäkin. Kanisteri ja ämpäri ovat kuvausrekvisiittaa, ne eivät liity tapaukseen. Yläkaapit kun saadaan vielä kunnostettua ja laitettua paikoilleen, alkaa keittiö olla aika valmis!

Remppakaljat kylmään ja einekset lämpimään

Toimituksia ja lisää toimituksia. Ensin tulivat koneet, sitten keittiökalusteet, sitten lisää koneita. Näistä seurasi asennusta, sähköjen vetoa, putkien siirtelyä ja koneiden kantoa. Lopulta talolle saapuivat vielä hanat ja tiskipöytä, jotka tosin odottelevat vielä hetken paikoilleen pääsyä.

Keittiön seinäpaperit saatiin viime viikolla paikoilleen ja lattiakin on nyt kolmeen kertaan maalattu. Keittiö näytti hetken makuuhuoneelta.

Tässä välissä on maalattu pikkujuttuja, piikattu hormeja, siivottu, haettu puutavaraa, siivottu vähän lisää, kerätty omenoita ja taas siivottu, viety roskia ja käyty rautakaupassa.

Festivo-kotikylmiö pääsi Horrikkamiehen ja Lontoo-neidin avustuksella sille rakennetulle paikalle ja ai että se on hieno! Oli millistä kiinni että kone mahtui keittiön ovesta sisään, mutta vaikka ensin näytti pahalta, siitä selvittiin. Myöhemmin tajusin, että 175 kiloa painavaa konetta olisi saanut vähän kevennettyä, jos ei olisi kantanut koneen sisällä sinne pakattuja lasihyllyjä, mutta näköjään voimamiehet nostelivat niitäkin siinä samalla ihan helposti... Nyt saavat remppa-avut kylmää pilsneriä ja uunin sekä mikron ansiosta voi remppajarruillekin lämmitellä eineksiä. Melkeinhän täällä voisi jo asua.

Saunan ja keittiön välitilojen lasit kävi Lasistamon Mikko mittaamassa, ne taitavat olla seuraavat toimitukset, ellei jotain ehdi vielä tälle viikolle väliin. Ihan joka seinälle ei keittiön seinien vinouden vuoksi voitukaan laseja laittaa, mutta uskon että hyvä tulee silti.

Vähän se valkoisella sudittu keinun kehikko erottuu joukosta, toivottavasti edukseen. Voi olla että muut pihakalusteet joutuvat odottelemaan omaa maalipintaansa ensi kevääseen saakka. Jos hyvä aikarako ilmenee niin maalaan, mutta muuttamaan pääsee vaikka pihalla olisi harmaat tuolit joten rauhassa saavat odotella.