Taas kattoja ja vihdoinkin perunamaata.

Operaatio vanhat Halltexit käyttöön alkoi keittiöstä. Kuten nyt oikeastaan aina meillä kaikki muukin alkaa. Muut huoneet ovat varmasti vähän kateellisiakin keittiölle, joka saa aina kaiken ennen niitä. Sellaisia ne keittiöt ovat, aika kivoja ja vähän lellittyjä, joskus tuoksuvatkin hyvälle. Eräänä vapaapäivänä aloin siis imuroida yläkerrassa säilössä olevia levyjä uusiokäyttöä varten ja Ristipää kantoi kompuran keittiöön. Kiinnitys meni vauhdikkaasti ja yllättävän siistiä jälkeä tuli helposti, ottaen huomioon levyjen iän. Sähköjen askarteleminen kuitenkin hidasti hommaa kiukkuun saakka. Kokonaisia levyjä naulautui kattoon nopeammin kun ehdin niitä lattialta nostaa, mutta ne reiät johdoille ja kattovaloille, huooh!

Onneksi sitten tuli Ristipään vapaapäivä. Ja keittiö valmistui. Ja vähän ruokahuonettakin. Ja sitten tuli helatorstai, molemmilla vapaa ja lapset Nonnalla. Ja niin valmistui ruokahuoneenkin katto.
Vanhoja levyjä riittää laskujemme mukaan vielä eteiseen ja vessaan, mutta tulevaan sikarihuoneeseen pitää ostaa uudet levyt. Samalla kuviolla olevia levyjä ei tietenkään enää saa, mutta tasaisia ja saman kokoisia kyllä. Saavat kelvata.

Tässä kuvaa viime syksyltä ja viime viikonlopulta. Vielä on vähän projektia jäljellä, mutta onneksi on Kodin Puhdistajaakin.

Punainen tupa kun kerran on niin pitäähän sitä perunamaatakin kokeilla. Kovin iso luotto ei näihin vahingossa kylmiössä itäneisiin emäperunoihin ole, mutta eipä niiden kylvämisessä mitään hävinnytkään. Lavankauluksiakin käytiin hakemassa ja niissä kasvaa jo rucolaa, lehtisalaattia, retiisejä, keräsalaattia, kahta lajia porkkanoita ja hernettä sekä pinaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat jo nousseet esiinkin, hyvin ovat kasvaneet hallakankaan alla. Viikonlopun ohjelmanumerona olisi kanaverkon virittelyä kasvimaan ympärille, salaatit ovat ihan liian hyviä rusakoille.

Sauna jonka halusin, pala kauneutta ja kaikenlaista muutakin

Jos on postausten välillä ollut järkyttävän pitkä aika niin niin on remontti-intokin ollut kateissa. Paljon ei ole tapahtunut sen jälkeen kun muutettiin sisään. Tai on tapahtunut, mutta ei ihan niin näkyvästi ja isosti kun olisin toivonut. Ajan puute ei ole nyt ollut se ainoa edistymisen hitauteen vaikuttava seikka, jotenkin sohva ja neuletyöt ovat iltaisin vetäneet kovemmin puoleensa kun vaikka kattolevyjen kiinnitys. Ja viikonloppuisin on nähty ystäviä, käyty maalla tai tehty jotain ihan muuta. Eikä se oikeastaan varmaan ketään haittaa. Paitsi mun äitiä tietenkin, joka viikottain jaksaa päivitellä, kuinka paljon meillä on vielä hommaa. Tähän on kuitenkin jo totuttu ;) Katto oli siis hyvin pitkään pelkillä koolauksilla ja seinät raakapinnoilla ja ei, niitä ei todellakaan enää huomannut.

Sitten koitti kuitenkin päivä, kun kevätaurinko alkoi paistaa, lumikellot nousivat turpeesta ja remppainto palasi. Silloin alettiin taas hommiin.

Ensin tapetoitiin tuleva ruokailuhuone, joka tosin nykyäänkin samaisessa käytössä palvelee, mutta toimii tällä hetkellä myös makuuhuoneena. Tänne olin valinnut tapetin jo ennen kuin talo oli hankittu. Jonkin aikaa piheys kiusasi eikä olisi millään viitsitty pulittaa seinäpaperista sitä summaa mitä näistä pyydettiin, mutta sen verran kauan olin tämän seinään kuvitellut, että kerran sitä vaan tapetoidaan. Ehkä. Ja perinteinen työnjako tietenkin pätee näissäkin hommissa.

Seuraavana oli kiipeilyhommia ja ilmankierron parantamista välikatossa. Ilmaräppänät siis katonrajaan, jotta ilma liikkuu. Nämä Ristipää kiipeili paikoilleen talon molemmin puolin, eikä muuten ollut mikään ihan pikkujuttu! Hienot kuitenkin tuli ja toivottavasti toimivatkin.

Ennen tapetteja kyllä oikeastaan saatiin valmiiksi eräs ihan pikkujuttu. Nimittäin sauna. Kellarikerroksen ovet olivat myös aika kivat, kun suihkussa käydessä saattoikin laittaa oven kiinni eikä kylmä ilmavirta hivellyt enää märkää vartaloa. Luksusta! Oven ovat siis talon vanhoja ovia, yksi ovi hankittiin naapurilta, sekin samaa sarjaa. Ovet on mitoitettu paikoilleen ja karmit toki tehty uudet.

Saunaan valittiin tummaa ja vaaleaa. Pieni tila ja puukiukaan vaatimat suojaetäisyydet mahdollistivat vain suorat lauteet, joten niistä tehtiin hieman tavanomaista leveämmät. Ristipää askarteli vielä valot kohdilleen ja aika kivahan siitä tuli.

Nuohooja kävi vielä massaamassa hormin, joka paljastui sen verran reikäiseksi, ettei sitä sopinut sellaisenaan käyttää. Jouduimme siis odottelemaan muuten valmiin saunan kanssa jonkin aikaa, mutta viimein päästiin ihan saunomaankin eikä tarvinnut enää kylmässä saunassa iltoja istua. Aika hyvä sauna ettenkö sanoisi!

Keskeneräisyys kaunistaa?

Olen kuullut monelta taholta varoituksia keskeneräiseen taloon muutosta. Näitä varoituksia ei varmasti ole kerrottu suotta, keskeneräisyyteen tosiaan tottuu. Keittiö oli ensimmäisen kuukauden ilman työvaloja ja kattovalojakin siellä oli vain yksi, kun kahdelle on varaus. Puuttuvia valaisimia korvasivat kaapin päälle viskatut jouluvalot ja hyvin siellä köökissä useampi setti sapuskaa valmistui.

Joulun alla saatiin kuitenkin työvalot paikoilleen ja koska listaa jäi, laitettiin toiset setit kaappien päälle. Pistorasioita ei vielä silloin laitettu, eikä niitä ole tammikuussakaan laitettu. Ostettu ne kuitenkin on, ehkä joku ilta innostutaan ja sitten pyydetään sähkäri kytkemään.

Puuttuvista listoista nyt on tässä vaiheessa turha puhuakaan, ne on edellisissäkin kämpissä laitettu perinteisesti paikoilleen siinä vaiheessa kun kämppä on myyty. Pintojen ja jopa sisäkattojenkin puuttumiseen alkaa kuitenkin tottua. Vai huomaako joku enkelikellon tai  kuusen takaa muurin vaillinaisuudet? En minä ainakaan. Ruokailutilaankin saa tunnelmaa muutamalla kynttilällä, keksillä ja kahvikupilla. Vaikka voisihan niitä pintojakin laitella. Ehkä kohta. Kun joulukoristeetkin on nyt siivottu pois.

Jopa ruokailuhuoneen johtoviidakko jotenkin omituisesti normaalioloissa katoaa näkökentästä. Ainakin hetkeksi, jos ummistaa silmät. Tapetoinninkin voisi tehdä edes näistä asuinhuoneista loppuun ja eilen illalla MELKEIN tartuinkin toimeen. Sitten en jaksanutkaan sekoittaa liisteriä ja niin se homma jälleen jäi ja edelleen näyttää tältä.

Nyt kuitenkin lupaan, että seuraavassa postauksessa, jonka kirjoitan helmikuun aikana, esittelen valmiita pintoja. Sekä saunan, sillä siellä on tällä aikaa tapahtunut. Tämän postauksen loppuun laitan kuitenkin vielä talvisen taulun. Onneksi kaikki ei sittenkään ole rumaa.

Fauna jota en halunnut

Nyt on kohta kaksi viikkoa asustettu Punaista Taloa. Muutto meni loistavasti, mitä nyt edellispäivänä talvi yllätti jälleen autoilijat ja itsekin yritin mennä vaihdattamaan talvirenkaita miehen töihin kauhunsekaisin tuloksin. Mitään ei onneksi tapahtunut, mutta kyllä oli typerää touhua. Auto jäi sitten erään päiväkodin pihapiiriin odottelemaan lumettomampaa aikaa. Mitäpä sitä muuta siinä pakkauspaineessa olisikaan tehnyt kun ajanut autolla pois kotoa, vetänyt pienet paniikki-itkut perjantairuuhkassa ylämäessä sutien, dumpannut auton tiensivuun, värjötellyt lumisateesa puolisen tuntia ja tullut sitten taksilla takaisin kotiin. Tulipahan ulkoiltua.

Väliaikaiskodin viimeiset glögit. Kaarioviaukkoa ei tule ikävä!

Avaimet jäivät sinne 70-luvulle

Muuttopäivänä homma luisti kuin renkaat edellispäivänä. Apujoukot olivat todellisia tehopakkauksia ja tavarat löysivät tiensä pikaisesti muuttoautoon. Auto piti tosin liukkauden vuoksi jättää vähän kauemmas, mutta apujoukot olivat sen verran runsaslukuiset ja sen verran voimakasta ja hikeä pelkäämätöntä että tämä ei yltynyt ongelmaksi.

Kohteessa laatikot siirtyivät sisälle taloon sellaista vauhtia, etten itse pysynyt perässä mikä menee mihinkin kerrokseen ja jossain vaiheessa keskikerros alkoikin olla tukossa. Horrikkamies sitten hokasi lähestyvän totaalijumin uhkan ja komensi minut ovelle kantajia käskyttämään. Sitten syötiin vähän pitsaa ja juotiin muutto-oluet. Omituista porukkaa vaan nykyaikana, kun pilsnerit loppuivat melkein kesken.

Lapsilla oli tällävälin mukavaa seuraa ja hellää huolenpitoa serkkulassa ja uuteen kotiin palasikin, ystävällisesti ovelle saakka toimitettuna, iloisia ja innostuneita pieniä ihmisiä.

Sitten alkoi show. Tavaraa on aivan liikaa. 50 punaisen muuttolaatikon lisäksi meillä oli koko väliaikaiskodissa vietetyn vuoden ajan kolmisenkymmentä Ikean pahvilaatikkoa varastossa täynnä "tarpeellista" tavaraa. Olin suunnitellut purkavani tavarat punaisista lainalaatikoista nopeasti, eli kun lauantaina muutettiin, tilasin muuttolaatikoille noudon tiistaiksi. Maanantaina laskin kuistilta 15 tyhjää laatikkoa, 35 siis edelleen purkamatta. Siirsin noudon perjantaille.

Muutopäivänä huomasimme kellarissa säilössä olleen villakangasmaton reikiintyneen. Eipä tarvinnut juuri salapoliisin työtä tehdä syyn selvittämiseksi, matto melkein kuhisi koiperhosen toukkia. Nopea katsaus pahvilaatikoihin paljasti, että koita on ollut kellarissa runsaasti. Ristipään ihanat poro- ja norjalaisvillapaidat, joita ei ole ikinä käytetty, olivat tarjonneet koiperhosille villaisaa ravintoa ja saivat lähteä.

Olen säilönyt kaikkein ihanimmat vauvanvaatteet yhteen äitiyspakkauslaatikkoon mahdollista myöhäisempää käyttöä varten ja eiköhän siellä ollut joukossa aika paljon villavaatteita. Yksi haalari oli tuhottu, mutta muissa vaatteissa ei näkynyt reikiä, vaikka sotkussa olivatkin. Olivat myllänneet ja kakkineet ympäriinsä myös puuvillavaatteissa, joten vaihtoehtoina oli joko heittää kaikki pois tai pestä ne. Eihän sitä muuta puuhaa muuttaessa olekaan, kun pestä vaatteita, jotka eivät kellekään muuttaneelle mahdu. Nyt ne on kuitenkin pakattu pestyinä takaisin laatikkoon, laatikko pussitettu ilmatiiviiksi ja pussi kuskattu vintille. En raaskinut heittää pois. Jos vaikka lapsenlapsille...

Muutamasta laatikosta on löytynyt myös elukoita, jotka ilmeisesti ovat sokeritoukkia. Jos ovat niitä, ovat kuulemma vaarattomia, mutta en nyt kuitenkaan haluaisi tavata niitä enää enempää. Nämä ovat olleet enimmäkseen laatikoissa, joissa astioiden ympärille on kääritty sanomalehteä. Ja pääasiassa ovat olleet tavatessa kuolleita, kuten allaoleva yksilö.

Pahvilaatikoita on nyt joka ilta availtu varovasti, epäilyttävimmät ovat viettäneet pakkasöitä ulkona. Laatikkohuone on kahtena iltana myrkytetty, jos vaikka niitä aikuisia koita olisi lähtenyt huomaamattamme piilottelemaan johonkin. Pikkuhiljaa laatikkokasa on pienentynyt, pyykkiä on pesty, heitetty tavaraa kierrätykseen (mm. kuutisen laatikollista kirjoja!) ja roskiin. Vielä on muutama laatikko jäljellä. Sitten päästään jälleen remontin pariin.

Kolme yötä muuttoon

Onneksi valvomista on viime vuosina tullut harjoiteltua. Talo on edelleen raksavaiheessa, pintoja puuttuu ja pölyä riittää. Sähköjä vedellään parhaillaan. Muuttolaatikot saapuivat väistökämpälle eilen, niistä on nyt 10/50 pakattuna eikä tavaran määrä näyttänyt tippaakaan vähentyneen. Minulla ja Ristipäällä on viikolla palkkatyöt hoidettavina, näihin kuluu suurin osa päiväsajan tunneista. Muutto- ja raksahommat on siis hoidettava yöllä sekä viikonlopun vähinä tunteina. Lounasaikoihin on talolle siis tehty monenlaisia virityksiä pienimpien ruokailun mahdollistamiseksi.

Ensi perjantain sain sentään säädetyksi vapaaksi, silloin on siis aikaa siivota ja pakata loput tavarat. Päiväkoti sattuu tietenkin olemaan tuolloin kiinni, mutta Keltaisen Talon Valtiatar on lupautunut hoitamaan lapset silloin ja varsinaisena muuttopäivänä. Apujoukkoja on muutenkin ilmoittautunut mukaan lupaava määrä, niin muuttoa kuin loppusiivoustakin varten. Kiitos jo etukäteen kaikille! Voi kuitenkin olla, että apulaisille riittää hommaa vielä jatkossakin.

Vaikka aika ei juuri nyt käykään pitkäksi ja tuntuu että tunnit loppuvat kesken, tarkoittaa se sitä että talolla on tapahtunut myös edistystä. Kellarin sähköt ovat valmiit, valot pelaavat siellä joka huoneessa ja lattiakin on eilen tasoitettu. Tänään tasoitus kuivuu ja sähköhommat jatkuvat keskikerroksessa.

Ukki on kuskannut taas täyden kärryllisen roskaa Sortti-asemalle ja muutenkin suurin osa rojuista alkaa olla ulkona talosta. Horrikkamiehelle tiedoksi, että imuri on edelleen kellarissa ja juu, se on hieno. Pintojen teko keskikerroksessa jatkuu, pinkopahvit on nyt pingotettu ja olohuoneen seinät on tapetoitu makulatuuripaperilla. Vaarin kanssa saatiin maanantaina paljon valmista pintaa aikaan, kun Ristipää lorvaili kellarissa sähkärin kanssa. Saivat ne jotain katkaisijoita sinne sentään laitettua. Niin ja ne valojen kytkennät.

Muuttopäivä päätetty, vuokra-asunto irtisanottu

Muuttopäivään olisi tänään aikaa kaksi viikkoa ja yksi päivä. Raksa on seissyt nyt aikalailla paikallaan (paitsi kiitos Ukille, joka kävi naulaamassa pinkopahvien naulat loppuun) viimeisen viikon miehen työmatkan vuoksi. Samasta syystä se tulee seisomaan ensi viikon. Mutta ei se haittaa, pari pikkujuttua kun on enää kesken ja sittenhän se on siinä. Eiku kamat sisään ja aletaan asua.

Yläkerran ei onneksi tarvitse valmistua ennen muuttoa, mutta keittiön kaappien hyllyt voisi maalata loppuun.
Amme on toki paikoillaan, mutta ehkä se vähän muuraria kaipaisi.

Tähän seinän eteen tulisi nyt vanhempien väliaikainen makuusoppi. Pikkasen jos tikkuja menee lakanasta pyllyyn niin eihän sen niin väliä.

Keittiö on käyttökunnossa, mutta jotenkin orvoilta nuo vanhat kaapit näyttävät.

 Ei noille eteisen seinille mitään tarvitse tehdä kun on noin kaunis maisema mitä katsella.

 Jokunen seinä vielä pahvittamatta. Sitten vielä seinäpapereita päälle.

Tässä on paikka sohvalle. Ei tarvi kun vähän siirtää pitkää tavaraa vasemmalle niinn hyvin se siihen mahtuu. Jes, näillä mennään!

Sosiaalitilat kohdilleen

Kodinhoitohuone on kuulemma tänään valmistunut. Viime viikolla vielä maalailtiin seiniä ja vastaanotettiin kalusteita. Perjantaina mies sai kaverikseen avuliaan työkaverini ja kaksistaan väänsivät sitten korkeat yksiköt eli siivous- ja pyykkikomeron paikoilleen. Tilan mataluuden takia Ristipää sai taas askarrella vähän ekstraa, mutta koolaukset syntyi kattoon silti lauantain aikana. Sunnuntaina oli sitten pöytäkaappien vuoro, nämä menivät jo ihan rutiinilla. Alkuviikosta on sitten saatu kattopaneelit paikoilleen. valot niihin, seinäkaappi seinään, taso ja allas paikoilleen, hana tasoon ja suihkuletku kurasyöpön viereen ulko-ovelle. Ei paha.

Eikä siinä vielä kaikki. Myös vessa alkaa olla pian toimintakunnossa. Timpuri teki lattian ja laatoitti sen, levytti seinät vanerilla, tapetoi yläosan ja paneloi alaosan. Mies maalasi panelit. Elokuun alussa aloitettu projekti on vihdoin lähestulkoon valmis. Vesikalusteet saatiin putkimiehen avustuksella paikoilleen ja mies askarteli allaskaapinkin. Tilahan meinasi loppua täälläkin kesken, joten pientä virittelyä oli jälleen tehtävä ja kaapille sahattava paneliin kolo. Talo alkaa olla täynnä yksityiskohtia, joista on oikeastaan varmaan syytä olla ylpeä.

Mies siinä näyttää kaapin paikan ja torstaina olisi koko komeus sitten kuivunut niin että päästään testaamaan (viimeisen kuvan väritykselle on tapahtunut jotain, todellisuus on onneksi lähempänä noita ylempien kuvien sävyjä). Vielä puuttuu peilikaappi valoineen, paneelin päälle tuleva lista, taso, joka tulisi tuohon altaan oikealle puolelle, ovi kaappiin, jonka saranat pitää siirtää toiselle puolelle ja jotain muutakin pientä puuhaa toki tehdä, kuten nyt vaikka sisäkatto. Mutta ne ovat ihan pientä, kohta voidaan kuitenkin pitää vaikka juhlat kun kerran vesiklosetti löytyy.

Minä vähän siivoilin ja maalailin taas maanantaina. Kaapit alkavat olla valmiit seinälle ja pinkopahvituksiakin pääsee tekemään kun on tilaa levittää ne lattialle. Pääsiskö kohta taas seinäpaperiostoksille?