Seinäpaperiaarteita

Viime viikon perjantaina menimme miehen kanssa pölyvaarasta huolimatta raksalle. Teippasin torstaina keittiön oven kiinni, muualla sitä asbestia ei ainakaan suurissa määrin pitäisi olla. Maskin kun muistaa pitää naamalla, niin tuskinpa se keuhkosyövän riski kovin suureksi kasvaa. Ukki sanoikin, ettei hän varmaan ehtinyt altistua asbesti- tai lyijypölyille, kun oli koko ajan ulkona raittiissa ilmassa tupakilla. Googlenkin mukaan jäämme luultavasti vielä hetkeksi henkiin.

Perjantaiaamun urakkana oli ruokailuhuoneen tapettien poisto. Ajatuksena olisi jättää vanhat kovalevyt paikoilleen niiltä seiniltä, missä ne vaikuttavat hyväkuntoisilta. Ruokailuhuoneessa mitään huonoa pintaa ei tullut esiin, ulkoseinillä on kovalevyt ja ne saavat jäädä. Väliseinien pinkopahvit lähtivät tapettien mukana irti, esiin paljastui siistiä ja kuivaa lautaa. Ulkoseinien kovalevyt olivat kauttaaltaan myös kuivia, eikä vanhojakaan kosteusjälkiä löytynyt.

Tapettisedimentit ruokailuhuoneen seinässä.

Eilen kävin sitten yläkerran kimppuun, aloitin purkamalla vanhasta komerosta pinkopahvit, listat ja mitä nyt vaaterekistä oli jäljellä. Komero muuttuu piakkoin yläkerran vessaksi. Siellä ei sitten ollutkaan ihan niin siistiä. Tiedossa oli, että tilassa on kosteusvahinkoja, ei tarvita kovin kummoista ammattimiestä toteamaan asiaa minkä näkee otsallakin.

Kuvan kotelossa kulkee alakerran vessan viemärin korvausilma ja tämän läpiviennin vierestä on päässyt yläpohjaan kosteutta. Nyt pinnat tuntuivat käteen kuivilta, mutta osin selvästi pehmenneiltä. En alkanut purkamaan koteloa, sillä se vaikutti samanlaiselta kuin keittiön vastaava, jonka sisällä meni asbestihormi. Jätetään tuo ammattilaisten purettavaksi. Sitten selviää, miten pitkälle kosteusvahinko ulottuu ja mistä saakka pitää korjata.

Lastenhuone oli seuraavana repimislistalla ja siellä aikaa kuluikin loppupäivän verran. Ei niinkään itse työhön, mutta arkeologisten löydösten ihasteluun ja ikuistamiseen!

Kolmen neutraalin tapettikerroksen alta tervehti Aku Ankka iloisesti, vuosikymmenten takaa. Hidastin tahtia, jotta saisin ainakin muutaman Akun kokonaisena irti. Liikutuin oikeasti lähes kyyneliin, kun mietin kuinka hieno tapetin on täytynyt 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa olla ja kuinka onnelliseksi se on varmaan neljä talossa asunutta pikkulasta silloin tehnyt!

Yhdeltä seinältä löytyi Akujen päältä tällainen:

Olisikohan Aku-tapetti ollut perheen pojille laitettu ja sitten myöhemmin tytöt saaneet omansa? Harmillisesti tämän kauniin harmaan tapetin päällä ollut kerros oli todella tiukalla liisterillä kiinni ja kuvassa näkyvä osa on suurin yhteinäinen alue, jonka sain kokonaisena irti.

Olen kerännyt jokaisesta löytyneestä tapetista ainakin pienen palan talteen. Ajatuksena olisi kehystää niistä hienoimmat kokonaisuudeksi, jonka laittaisin johonkin sopivaan kohtaan esille muistuttamaan Punaisen Talon entisestä elämästä.